Hmm hmm.  Toro y Moi -innostus tuntuu omalta osaltani laskeneen vaarallisen tasaisesti, kun uusi materiaali viimeisen parin vuoden aikana ei ole lopulta hirveästi hetkauttanut. Uusi albumi olisi tulossa, mutta singlet ovat jättäneet vielä kylmäksi — ainakin audiopuolella. Say That kuulostaa melkeinpä geneerisimmältä mbar-tapettimusakilta ikinä. Mutta! Harrys-ohjaajaporukan tekemä video on käsittämättömän makea. Yksinkertainen kuin mikä, mutta […]

Vuosi vaihtui osin kotisohvalla ja osin Senaatintorilla, mutta ensi kertaa Helsingissä. Rakettien pauke pisti korvaan kuin pikkupoikana, jolloin uskalsin seurata omia pommitteluita vain keittiön ikkunasta. Keskiyöllä kaivettiin esiin uuden vuoden ensimmäinen kappale. Imagine on klassikko, vaikka lähes joka yhteydessä kuultuna niin valitettavan puhkikäytetyltä tuntuukin. Omana vuodenvaihderaitanani se on kuitenkin toiminut täydellisesti jo useamman kerran. Kun […]

Uudenvuodenaattona omaa elämää saa perkailla ehkä ihan luvankin kanssa. Mitäs oikein on tapahtunut? Vuonna 2012… … kotiuduin Helsinkiin vielä aiempaakin paremmin. Ullanlinna on kohdellut kauniisti, ja niin on tehnyt koko kaupunkikin. Muualle olisi vaikea lähteä — ainakin Suomen sisällä. … tein kolme hienoa ulkomaanreissua. Keväinen Pariisi lumosi, Ruotsissa piipahdettiin ihastuttavissa häissä ja kesäinen Berliini veti […]

Maailmanloppua ei tullutkaan, niin joudun sittenkin hommiin. Jouluaattona keräilyerät, neljä viimeistä luukkua. Pidinkö laadun suhteen sanani, onko uusia suosikkeja löytynyt?   21: Almandine Kanadalaistytöissä on jotain samaa kuin Grimesissa, mutta kaikki muu on vähän lähestyttävämpää ja sympaattisempaa. Perushitti. Toimii.     22: Quality Cinema Näppärästi nimetty yhden miehen projekti tarjoilee simppeliä äänimaailmaa mukavalla nyrjähtelyllä. Soundit […]

Eiku hei, tuu takas! Voidaan leikkiä, ettei sitä nimeä ole kirjoitettu v:llä. Tai capseilla. Kunhan nyt vaan saadaan sut kuuntelemaan. Glasgowlaisen CHVRCHESin the Mother We Share kun saattaa hyvinkin olla vuoden kappale — tai ainakin aika lähellä kärkeä. Crossover-potentiaalista kertoo myös sijoitus BBC:n perinteisellä listauksella tulevan vuoden mahdollisista breikkaajista. Päähän se jää. Hiton tiukkaan.   […]

Tänään soitellaan taas levyjä, tällä kertaa Pacificossa. Dekkien takana häärii kaksi miestä, joista toinen soittaa muuten Club De Lay -yhtyeessä — bändissä, jonka uusi Bombs-raita jäi Parasta.Suomesta.-listauksesta rannalle vain muutamaa tuntia liian myöhäisen julkaisunsa vuoksi. Levyä tulossa, Loiva julkaissee. Kohta Kallioon!    

Tiistai on mennyt ohi talouden ihmisosapuolten semikipeillessä. Hassuinta on, kun kellonajasta ei tunnu olevan mitään käsitystä — neljän aikaan sohvalla koomatessa olo oli kuin puoliltaöin. Nyt mennään jo pikkutunneilla. Tämän blogin mahdollisesti ensimmäinen Boston-akti tunnetaan nimellä Cry Guy. Minimalistista tuotantoa tyttö+poika-duolta, pitkäsoitto tekosessa. Toistoilla jää päähän hyvinkin tehokkaasti.       Kiitos löydöstä ja mp3:sta, […]

Viikko jouluun, huh. Seitsemännessätoista luukussa tuoreusarvo ei ole ihan luokkaa tänä aamuna julkaistu, mutta kolahdustakuu sitäkin kovempi. Dan Michaelson and the Coastguards tulee Northamptonista, kuulostaa sopivasti the Nationalilta ja herkistyttää kilvan etelähelsinkiläisiä miehiä. Kovis siis.     http://www.youtube.com/embed/4bRRgWIL8qQ

Aikataululipsuminen tuskin yllätti taas ketään, mutta välihiipuminen sallittakoon: olihan tämä synttäriviikko. Tiistaina olin itse sankarin roolissa, torstaina juhlistettiin Tomia Lupolon ja El Perro del Marin avustuksella ja eilen täyttövuorossa oli Anna. Mutta. Kuusi luukkua velkaa. Availlaan. 11: Alpaca Sports Ruotsalaista feel-good-indietä pienillä retromausteilla ja arvattavan toimilla koukuilla.       12: Rough Days For Diamond […]

Maanantai on ollut silkkaa Lasse Mårtensonia. Illaksi kuitenkin jotain muuta. City Lungs tulee Helsingistä. Tyylikäs meininki, hyvät soundit ja nätti biisi. Vokaalit jakavat mielipiteet: oman introverttiysfetisismini kohdalla vaadin useamman kuuntelukerran totuttelun, jos vokalisti tuntuu jostain ihmeen syystä katsovan laulaessaan yleisöä. Yhtyeestä vinkannut Anna (kredut!) oli eri mieltä. Kuten aina.