Back 2 School

Tänään astuin koulunpenkille. Tällä kertaa tosin vain viikoksi.

 

 

Hiljan päähäni iskenyt ajatus siitä, että opiskelijastatukseni umpeutumisesta on vierähtänyt jo kolme ja puoli vuotta, tuntui korostetunkin hirvittävältä. Koulunpenkille ei ole varsinaisesti ollut ikävä; erityisesti viimeisen vuoden ajan olen viihtynyt työssäni valtavan hyvin. Vaihtoehtojakaan ei ole turhan montaa, ja vierestä TAIK-opiskelua seuranneena olen epäillyt sen olevan lopulta jotain muuta kun itse haluaisin.

Tänään aloitin kuitenkin viikon mittaisen intensiivikurssin Arabiassa aiheesta, joka ei liippaa omaa tekemistäni kovinkaan läheltä, mutta intressejä sitten sitäkin likempää. Hitchcock-leffoja natiaisesta saakka vahdanneena on kokonainen viikko pelkkää auteuria unelmien täyttymys. Tänään hurahti valkokankaalla läpi klippikasan lisäksi niin Blackmail, puolikas Wrong Man kuin Notoriouskin.

Lisäksi ensimmäisen päivän luennoitsijan kautta keksin, millainen haluan isona olla.

Ideoistaan tinkimätön, oman alansa läpikotaisin tunteva. Anekdoottien taitaja, täydellinen herrasmies. Sopivan elitistinen, merimiehen lailla kiroileva.

Oman elämäni Peter von Bagh.