Keikkaus

Rupesin Flow’ta ennen miettimään, kuinka paljon on jäljellä vielä niitä omia lempiyhtyeitä, joita en ole livenä nähnyt. Etenkin parin viime vuoden aikana on moni lautasella puhki soitettu artisti valloittanut myös lavalta käsin.

Listan pitäminen lempiartisteista on absoluuttisen mahdotonta, mutta yksi mittari kuitenkin toimii: Last.fm:n kuunnelluimmat. Netin ulottumattomissa keksitty idea aiheutti yhden unettoman yön: kuinka monta top 50 -bändiä olen livenä nähnyt — ja kuinka monta on vielä jäljellä?

Kattotaas!

Belle and Sebastian — nähty. Ruississa toissakesänä ei ollut kaikkien aikojen paras keikka, mutta valloittava sellainen. Vanhat biisit herkistivät.

The Shins — nähty. Tämänkesäinen Garden Party -kohokohta oli erinomaisen hyvä.

Air — nähty. Flow-keikka vuodelta 2010 ei ollut paras buukkaus eikä paras slotti. Ansaitsee uuden kokemuksen — joskin sielläkin toivoisi painopisteen olevan vanhemmassa tuotannossa.

the Radio Dept. — nähty. Flow ’10. Yksi parhaista keikoista ikinä. Lempibändistatus alkoi asettua.

the Smiths — ei vielä. Vähän haastavaa alkaa olla, kun yhteenpaluu tuskin tapahtuu — enkä sitä itse toivoisikaan. Morrisseyn soolo 2009 oli ihan kiva korvike, vaikka Smiths-biisit silloin heikoilta kuulostivatkin. Aikakoneelle käyttöä.

Phoenix — ei vielä. Aika kovat odotukset olisi tämän suhteen. Seuraavan levyn tiimoilta varmastikin?

the Drums — nähty. Flow-keikkaa haukkuivat lähes kaikki. Itse tykkäsin.

Architecture in Helsinki — nähty. Ekan Flow-kokemuksen parhaita hetkiä. Vaikutti aika paljon musiikillisten — ja noin niinku elämällistenkin — intressien tarkentumiseen.

RJD2 — ei vielä. Mieluusti kyllä. Mieluusti ilman livebändiä.

Pepe Deluxé — nähty. Laskevalla trendillä — eka keikka Flow’ssa oli parhautta, viimeksi vain harmitti. Seuraavaksi tyypit äänittelevät Von Hertzen Brothersin uutta levyä…

Blur — ei vielä. Ehdoton ykkönen bändeistä, jotka haluaisin nähdä.

Bonobo — ei vielä. Ekat levyt on kuunneltu puhki, sittemmin vähemmän. Pariisin-reissun aikaan olisi ollut kaupungissa, mutta passaukseksi meni. Mielellään kuitenkin.

Hot Chip — ei vielä. Mieluummin tämänkin olisi nähnyt 2008 tai vielä 2010, nyt alkaa isoin hotsitus olla tiessään. Hyväksi liveyhtyeeksi kuitenkin uskoisin.

Au Revoir Simone — ei vielä. Kyllähän mä muistaisin jos olisin tän nähny? Suomessa kävivät vuonna 2009, mutta sinne en rahapulassa päätynyt. Mielellään tämänkin näkisi.

the Crash — nähty. Harmittavasti vain muutaman kerran, tosin. Kaikkien aikojen paras kotimainen bändi.

Röyksopp — nähty. Provinssin 2002 keikka oli yksi niistä käänteentekevimmistä. Flow’ssa pliisuhko. Edelleenkin kelpaisi.

Ladytron — nähty. Tavastian joulukuussa 2009. Vähän perus, mutta silti ihana.

Pintandwefall — nähty. Aika monta kertaa. Ihania ne on.

the Raveonettes — nähty. Ekan kerran viime joulukuun Köpiksen-reissulla, uudestaan heinäkuun Meltissä. Edellinen oli mahtava, jälkimmäinen perushyvä. Parisuhdebändi.

Husky Rescue — nähty. Talvella 2006 ensivisiittinä Tampereen Klubille ensimmäisen kerran. Sittemmin muutaman kerran. Taas voisi katsoa.

Charlotte Gainsbourg — ei vielä. Läheltä liippasi Garden Partyssa. Kaihertamaan jäi, toivottavasti pian onnistuu.

Portishead — ei vielä. Hienoa olisi tämäkin nähdä. Flow’n keskiviikkokeikalle, vaikkapa?

Camera Obscura — ei vielä. Uusi levy ulos ja lavoille, eiks?

MGMT — ei vielä. Erittäin mielellään tämänkin vielä näkisi.

Mew — nähty. Pakkahuone 2010. Komea keikka.

Magenta Skycode — nähty. Pitkät odottelut palkittiin ekan kerran muistaakseni MOPissa 2009. Ekan levyn soundia lisää, niin innostaisi taas isosti.

Vampire Weekend — nähty. Flow 2009, ihan oiva.

the Gentle Waves — ei vielä. Erittäin mielelläni näkisin — nimenomaan soolona. Mark Laneganin kanssa Isobel Campbell on nähty kerran, kolahti selvästi vähemmän.

Jens Lekman — ei vielä. Mutta ihan kohta! Pari hassua viikkoa vielä.

the Pains of Being Pure at Heart — nähty. Flow ’11, hyviä olivat. Tarjolla olisi taas syksyllä, nyt Korjaamolla.

the Magnetic Fields — ei vielä. Listan kärkiosastoa.

the Cure — ei vielä. Kesällä olisi ollut mahdollista maratonkeikkaa nähdä niinkin lähellä kuin Ruotsissa. Ehkä ensi.

the Flaming Lips — ei vielä. Yoshimin jälkeen matsku on mennyt taas sen verran oudoksi, ettei tätä tekisi oikeastaan mieli nähdäkään. Pitkässä Kuumassa Kesässä silloin ’09 oli vissiin kova.

M83 — nähty. Melt-keikka oli pettymys, nälkää jäi.

Justice — nähty. Meltissä tämäkin, valtavan hieno show.

the Beach Boys — ei vielä. Vaikea sanoa, haluaisiko vanhoja herroja livenä nähdäkään.

Joy Division — ei vielä. Aikakonetta odotellessa.

Discovery — ei vielä. Ilmeisen unohdettu sivuprojekti kelpaisi minulle edelleen.

Cats on Fire — nähty. Aina valtavan hyviä.

Blockhead — ei vielä. Mielellään tämänkin näkisi.

the Jesus and Mary Chain — ei vielä. Aikamatkaillen vai ei, siinä pulma. Vanhat taltioinnit ovat olleet komeita.

the Avalanches — ei vielä. Tyypit vierekkäin, levareilla ja MPC:illä. Ehdottomasti.

Coldplay — ei vielä. Vaikka kuuntelu onkin lopahtanut ekan kolmen levyn jälkeen, soisi tämänkin joskus lavalla näkevän. Niitä ainoita stadionkaliiberin bändejä, joista sen voi sanoa.

Aphilas — ei vielä. Uutta tulemista odotellessa, kyllä kiitos.

DJ Shadow — nähty. Meltissä 2010 oksenteli vanhat biisit, eikä silloinen uusikaan materiaali juuri iskenyt. Ehkei enää.

Tigerbombs — ei vielä. Kyllä ne vielä paluun tekee, eikös?

Gnarls Barkley — ei vielä. Ei isompia reaktioita oikein herättele — mutta mikseipäs. Toinen osapuoli on Broken Bellsin muodossa nähty.

Crystal Castles — nähty. Legendaarinen Flow-keikka vuodelta 2008. Kyllä nämä uudestaankin katsoisi.

the Sound of Arrows — ei vielä. Kyllä, oi kyllä.

 

23 nähty, 27 näkemättä. Kovin ajatasaista kuvaa nykykuuntelusta ei Lastis tunnu enää antavan — mutta silti. Blur, tulethan pian?

Tehkääs muutkin hei!