Onnea, Bob!

Bob Dylan täyttää tänään seitsemänkymmentä vuotta.

 

 

Tieto aiheutti itsessäni kaksi reaktiota: ai niin vähän ja mitäs se ny oikeen onkaan tehny. Bob Dylanin suuruuden kun kyllä tunnen, mutta en niin hyvin syitä sen taustalla. Hyllystäni löytyy ainoastaan Another Side of Bob Dylan -lp — eikä esimerkiksi High Fidelityssä pakolliseksi todettua Blonde on Blondea. Voi tätä häpeää!

Joka tapauksessa, a-puolen avaava All I Really Want to Do on kyllä hieno.

 

 

Samoin kuin samana vuonna ilmestyneen The Times They Are a-Changin’ -klassikon nimikappale.

 

 

Ja tietysti mieletön Like a Rolling Stone.

 

 

Tai se ensimmäinen Dylanilta tietämäni, Byrdsin melkeinpä vielä klassisemmin coveroima Mr. Tambourine Man… Tutuinta Dyltsyä minulle kuitenkin edustaa Belle and Sebastianin Like Dylan in the Movies. Mukana myös leffaviittaus dokumenttihistorian kurssilla kolahtaneeseen Don’t Look Backiin!

 

 

Mut hei, onnea Robert! How does it feel?