Viikon trendi on ollut muuttaminen.

Maanantaista torstaihin tyhjensin toimistoa, kauppasin ja raahasin käsipelillä tilaa kalusteista tyhjäksi. Helleviikon osumisesta en ollut kovin kiitollinen. Eilen taas olin muuttamassa kaveria Tampereen keskustaan, yhtä hikisillä vaikutuksilla.

Paras asia osui kuitenkin keskiviikolle.

Ehdin asuntoasioista ahdistumaan Lilyssä viimeksi maanantaina, kun kivat kämpät tuntuivat valuvan koko ajan ulottumattomiin. Keskiviikkona matkasin kuitenkin Helsinkiin näyttöön.

Ja sieltä se löytyi: Ullanlinnan unelma. 51 neliötä ’28 rakennetussa talossa, lautalattiat, korkeat seinät, tiskikone ja vieläpä se sijainti Monopolikadulla. Kun sovitus budjettiinkin onnistui, tehtiin paperit heti. Majakkaa ei saatu, mutta toiseksi paras vaihtoehto taisi kohdalle lopulta osua.

Niinpä kaikkien aikojen kesä sai taas yhden uuden sulan inkkarihattuunsa. Ja kuin taikaiskusta Helsinkiin muuttamisesta tuli hirvittävän paljon todellisempaa — ja niin sietääkin, kun aikaa on enää alle kuukausi!

Viime päivät ovat kuluneet onnesta hykerrellessä ja uutta elämää pohtiessa. Muuttokuorman kasaaminen arveluttaa vielä vähän: miten 53 ja 41 neliötä saadaan puristettua lähes puoleen — ja sitä ennen vielä pakettiauto+peräkärry-komboon?

Sueden tahtiin. Sueden tahtiin.