Neon Indian tulee taas

Kyllä aika menee nopeasti.

Syksyllä tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun menin ala-asteelle. Seitsemän vuotta siitä, kun muutin Tampereelle. Kaksi vuotta siitä, kun Neon Indian nosti chillwaven lopullisesti pinnalle Psychic Chasms -debyytillään.

 

alan-palomo.jpg

Kuva: Gorilla vs. Bear

 

Kahden jälkimmäisen kohdalla on odotettavissa ympyröiden sulkeutumista — ja sopivan yhtenevällä tavalla — hiusidolini Alan Palomo kun on tekemässä uutta tulemista pääosin Helsingissä äänittämällään kakkoslevyllä. Heart:Attack-teaser ei tunnu alkuun tekevän oikein mitään, mutta rumpujen käynnistyttyä kuulostaa hirmuisen hyvältä. Paremmalta kuin yksikään toisen genrepioneerin, Toro Y Moin, kakkoslevyn raidoista.

 

 

Hyvää sopii siis odottaa. Syksyllä nähdään.

Vanha lemppari vielä loppuun.

 

Suhteet Oma elämä Musiikki Suosittelen

Hei Amerikka, hyvältä kuulostaa

Seitsemäntoista vuoden ikään ehtinyt lontoolainen indie-label Fierce Panda tarjoaa varsin mainion kokoelmallisen uutta amerikkalaista indierokkia, lofilla ja garagella maustettuna. Ajan hermolla siis.

 

tape_fear.jpg

 

Maaliskuun lopulla julkaistu Tape Fear pitää sisällään kahdeksantoista biisiä pinnan alla kuplivilta nimiltä ja muutamilta vähän tutummiltakin. Kasetti kustantaa Fierce Pandan nettikaupassa vaivaiset viisi puntaa.

Erikoisen tykkäiltäviä raitoja löytyy useampi.

Uuden tuttavuuden, Colleen Greenin Just Like I Do repii mukavan helisevää ja särisevää indietä — kiva biisi. Beach Fossils on Twelve Rosesillaan taas kovin takuuvarma.

 

 

Heavy Hawaii on matkalla omaksi suosikiksi.

 

 

La Seran kirkas Lily-tunnari Never Come Around on kokoelman hienoin yksittäinen raita ja Carnivoresin Darker Days smithsisti starttaavaa goottiherkkua. Ihana Candy Claws maalaa totutun lumoavaa äänitapettia.

Ihan kirkkaimpia helmiä ei kokoelmalta parin ennestään tutun raidan lisäksi löydy, mutta paketillisen hyvää, tuoretta musiikkia se esittää. Kummastuttamaan jää vain se, miksi Tape Fear -nimisen kokelman kannessa onkin psykoilemassa Janet Leigh.

Ehkä juuri siksi.

Kulttuuri Musiikki Suosittelen