Ooks kuullu: Beige

Perjantai tuntuu olevan vaihteeksi päivä, kun mikään ei innosta. Vaikka aamulla päässä soi ihan itsestään Friday I’m in Love, eikä ajatus kahdesta vapaapäivästäkään pahemmin puistata, on olo jotenkin harvinaisen beige.

Ja beigeä jos jotain minä inhoan. Beigeä päivää, beigeä elämää.

Mysteeribändi nimeltä Beige on kuitenkin ihan yllättävän hyvä.

beige.jpg

 

Beige – In Kind (hypem)

Imagessa kerrottiin, että jos Brooklyn olisi oma kaupunkinsa, olisi se Yhdysvaltojen neljänneksi suurin. Jossain määrin se asettaa oman brooklyniläisintoilun hassuun valoon, kun kaupunginosassa on saman verran väkeä kuin puolessa Suomessa.

Joka tapauksessa. Beigen hidas, uninen ja semipsykedeelinen lofi on aika jees.

Beige – Silver Writing (hypem)

Ei sitä tyypillisintä perjantaimusiikkia, mutta toisaalta olokaan ei ole kuin tyyppilisimpänä perjantaina. Äh.

Huominen voisi olla vaikka magenta.

Tai ultramariini.

Kulttuuri Musiikki Suosittelen

This Love Is…

Tänään löysin viittauksen.

Olen aamun ajan kuunnellut taas edesmenneen brittiläisen Sarah Recordsin levytyksiä. 80-luvun lopusta 90-luvun alkuun levyjä julkaissut lafka esitteli pieniä suuria twee- ja indieartisteja, kuten Blueboyn, Another Sunny Dayn, Heavenlyn ja the Field Micen.

Aamulla soi viimeksi mainitun Snowball-debyytti. Ja kappale nimeltä This Love Is Not Wrong.

 

 

Sitten muistin uudemman lempparini the Pains of Being Pure at Heartin, jonka s/t-debyytiltä löytyi supermainio This Love Is Fucking Right. Otsikon itsessään arvaisi jo linkiksi, mutta ihanasti yksi yhteenhän kappaleetkin tuntuvat menevän.

Ja teema. Oli rakkaus sitten fucking oikein tai vain ei-väärin, tekee siihen mieli samaistua, kiivetä korkeimmalle katolle ja julistaa sitä isoon ääneen.

Viittaus, ah. Tykkään.

 

 

Kumpi kuulostaa paremmalta?

Kulttuuri Musiikki