Vielä seitsemäntenäkin asuinvuonna suhteeni Tampereeseen on vähän kaksijakoinen. Toisaalta täällä tuntuu olevan niin vähän mitään – mielenkiintoisia ihmisiä, ylpeiltäviä paikkoja ja odotettavia eventtejä ei aina tunnu riittävän kovin monelle sormelle. Muiden pohjoismaisten kaupunkien rinnalla täältä tuntuu puuttuvan juuri sitä: skandinaavisuutta.

Toisaalta, kuten minua kauniimpi ja viisaampi jo joskus aikaa sitten sanoi, on Tampere juuri sellainen paikka, millaiseksi sen itse muokkaa. Sopivan kokoisessa kaupungissa on tilaa luoda ihan omia juttuja ja mahdollisuus saada ihmisiä innostumaan.

Yksi tuoreen ja huiman siistin We Are Home. -kollektiivin konsepteista on Tampere on okei., tamperelaisen kulttuurin vientihanke Turkuun. Ja ah, hyvältä näyttää.

Projektin avajaiskekkerit järjestetään Turun Klubilla jo huomenillalla, mutta previkkana ilmoille ilmestyi eilen DJ on okei. -minidokkari Mansen nykyhetken klubi- ja dj-kulttuurista. Riku Pentin nimeäisi mieluusti vuoden tamperelaiseksi.

Sydänala nykyiselle kotikaupungille lämpeni taas asteen tai pari. Täällä on kuin onkin juttuja, joista sopii olla ylpeä. Rintaa tekee mieli röyhistää siitäkin syystä, että omalla pienellä panoksellani olen paikallisessa klubikulttuurissa ollut mukana – aktiivisen kuluttajuuden lisäksi olen järkkäillyt Indiaaniklubiamme jo puolitoista vuotta ja päässyt kertaalleen myös Hang the DJ! -iltamiin soittamaan.

Hienoa työtä siis. Tuntuu siltä, että We Are Home. -porukasta voisi tulla se kolmas hehkuttelun aihe, kun Tampereesta on kyse – Gaean ja Hang the DJ!:n ohella siis.

Viime viikot olen purskahdellut luovuutta jokaisesta saumastani. En vielä tiedä, mitä se voisi olla, mutta tänä kesänä teen Tampereelle jotain uutta.