Don’t hate the game, hate the player

Erinomaisen King of Kong -dokkarin jälkeen, ihan viihdyttävän pelimusiikkikonsertin aikana on hyvä tehdä listaa. Tietokonepeleistä!

Käytin aika ison osan lapsuudestani ja nuoruudestani tietokonepelien ääressä. En mitenkään obsessiivisesti, mutta kuitenkin päivittäin pelaten. Nykyään pelaaminen on aika vähäistä: iPadilta löytää aina säännöllisin väliajoin jonkun koukutuksen, johon kuitenkin enintään muutamassa viikossa kyllästyy. Niitä lapsuuden suosikeita puolestaan tekee edelleen mieli tahkota uudestaan ja uudestaan.

Tässäpä siis omat suosikkini. Mitä te olette pelanneet?

 

Commander Keen 4

Legendaarinen tasohyppely. Hyppykeppi, menuun piilotettu pong-peli, salakäytävät ja radioaktiivisia torttuja vääntävät etanat.

 

 

Secret Agent

90-luvulla kaikki shareware-peliromput olivat parhautta. Yhdeltä löytyi x1agent.exe, eli oikeammin Secret Agent.

 

 

Age of Empires II

Rakentelupelit, erityisesti reaaliaikaiset sellaiset olivat aina suosikkejani. Caesar III oli mahtava, mutta vielä enemmän tunteja upposi Age of Empiresin kanssa.

 

 

Populous 3

Reaaliaikastrategiaa tämäkin. Kauniit grafiikat ja mahtavat äänet. Mana!

 

 

Cosmo’s Cosmic Adventures

Ehkä se eniten symppis tasoloikka. 

 

 

God of Thunder

GoTia en pelannut niin paljon kuin joitain yllä mainittuja, mutta omalaatuinen huumori ja puzzle-henkiset kentät ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

 

 

Transport Tycoon

Tycoonia olen pelannut ehkä enemmän kuin mitään muuta. Liikennereittien rakentamista hölmöä tekoälyä vastaan. Ilmatyynyalukset on huijausta, niillä tienaa liian helposti.

 

Suhteet Oma elämä Suosittelen

Kieltään lipova liskomies

Jostain takavasemmalta alkuvuoden parhaimmiksi raidoiksi on noussut suomenkielinen parivaljakko.

J. Karjalaisessa ei ole ikinä ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta vanha tuotanto — niin klassikkoa kuin onkin — ei ole ikinä hirveästi hetkauttanut. Mennyt mies on kuitenkin aivan maaginen kappale niin sovitukseltaan, yksinkertaiselta rakenteeltaan kuin huimalta sanoitukseltaankin.

Ihan oikeasti;

mä olen mystinen hopeinen discomies
mä olen kieltään lipova liskomies
mä olen uuden englannin nahkamies
aina ilosta syntyvä uudestaan

Hyrsk.

 

 

Heikommaksi ei jää tehosoittoon palaava Minä ja Ville Ahonenkaan. Ennen kuin kuolen kuului viikonloppuna radiosta ja herätti kummastuksensekaista kiinnostusta. Lisäsoitot osoittivat erinomaiseksi tämänkin.

 

 

Komeaa on.

Kulttuuri Musiikki Suosittelen