Merikadun tuuli puskee ihon alle. Syksy on tullut — se kylmä ja märkä sellainen. Onneksi tähänkin tunnelmaan löytyy tuoreita levyjä.

The Raveonettesin edellinen Raven in the Grave -albumi oli In and Out of Controlin jälkeen muutamalla ässäraidallakin vahvahko pettymys. Upouudella Observatorilla soundi ei ole vielä palannut kokonaisvaltaiseen poptäydellisyyteen, mutta useampi mainio laulu levyltä löytyy.

Syyssopivuus: A+

http://www.youtube.com/watch?v=hV9TS9kYXUU

The xx:n vaikea kakkoslevy Coexist ei kuulosta siltä, että sen tekeminen olisi ollut kauhean vaikeaa. Luonnollista jatkumoa ykköselle — vielä astetta yhtenäisemmällä soundipaletilla ja laihemmilla hittipotentiaaleilla, mutta toisaalta erityisesti alkupuolen hienommilla nyansseilla. Kokonaisuuteen rakastuminen vaatii vielä aiempaa intensiivisempää kuuntelua, mutta palkitsee. Taustasoundtrackina kappaleiden vaihtumisia ei huomaa, mutta kaunistahan se saumatonkin tapetti on.

Syyssopivuus: *****

Jack Tatumin Wild Nothing -yhtyeen kakkoslevy kuulostaa enemmän bändiltä ja vähemmän makuuhuoneaktilta (sic) kuin lempilevy Gemini. Johtui siitä tai ei, on viehätys Nocturnen kohdalla vaatinut useamman kuuntelukerran. Sisälle päästettyään albumi on kuitenkin paras mahdollinen isäntä: tyylikäs, ajaton ja alati uusia puolia esittelevä. Sovituksen ihanimmatkaan yksityiskohdat eivät kuitenkaan peitä sitä, että yhtään yksittäistä indiediskoihastuttajaa (vrt. Chinatown) tai täydellistä päivänpelastajaa (vrt. Drifter) ei lopulta löydy. Hienompi kokonaisuus, mutta ehkä vain sellaisenaan. Yksi syykauden kulutettavimmista levyistä juuri siksi.

Syyssopivuus: 10.0