Ranskalainen torstai
Ranskalainen viikonloppu on elokuva, joka jakaa takuuvarmimmin mielipiteet. Toiset rakastavat ehdoitta, toiset haluavat ensimmäisten kohtausten aikana juosta karkuun. Kun kotitalouteni toinen osapuoli saalisti ennakkoliput aiheeseen näennäisesti liittymättömällä Jean Reno -rakkaudellaan, oli oletusarvoni leffasta skeptinen. Onnekseni olin taas väärässä.
Elokuva, jossa ei tapahdu mitään ja joka ei johda mihinkään — ja joka on samalla siinä itsessään kepeintä ja herkullisinta aivohattaraa hetkeen. Ranskaa, siis.
Teinidiskokohtauksen soundtrack on sitä paitsi lähes täydellinen. Tällaisen kavalkaadin sekaan kun itsekin pääsisi: