The Sound of Arrows ja murtunut myytti

Hetken aikaa hävetti.

 

 

Vierailin tänään pitkähköstä aikaa yhden maailmanparhaanbändin, ruotsalaisen the Sound of Arrowsin MySpacessa katsoakseni, onko parivaljakon tekemisistä mitään uutta tietoa. Ja olihan siellä, herranjestas — uusi biisi ja video ilmestynyt jo yli kuukausi sitten.

Äkkiä katsomaan!

 

 

Nova-single osoittautui kuitenkin yhdeksi pahimmista pettymyksistä ikinä. Ihanan kasariestetiikan ja lapsenomaisen magiikan pyhä liitto ei tuntunut toimivan tällä kertaa sitten ollenkaan. Kertosäkeen synaleadit muistuttavat juustoisimmista ysäridanceista ja visuaalisuuskin on mennyt kansikuvapoikien patsasteluksi.

Vaikka tapanani ei olekaan tuntea häpeää tykkäämistäni asioista, tuntuu Nova olevan biisi, jota ei oikein kehtaa kuunnella — saati sitten julkisesti soittaa. Eikä tee yhtään mielikään.

Vuosi sitten olin vielä vakaasti sitä mieltä, että Ruotsin villanahit, Stefan ja Oskar eivät junoistaan ja memorymoogeistaan saa kaivettua irti sellaisia asioita, joita en messiaan toisena tulemisena pitäisi. Viime aikoina fiilis ei ole ollut enää yhtään niin varma. Kaksikon edellinen työ, remiksaus (Annan syystä kehuman) the Naked and Famousin täydellisestä Young Bloodistakin oli vähän turhan oloinen.

 

http://www.youtube.com/watch?v=01rqPozs3m4

Myytti on murtunut, täydellistä yhtyettä ei löydy ehkä tästäkään. Onneksi aina voi kuunnella putkeen ne kolme parasta biisiä ikinä.

 

 

 

Uudestaan ja uudestaan.