Tytöt, joista tykkään — nainen, josta en

Hei tytöt!

Päivän levyuutinen: SF-bändi Girls levittää psykedeliansävyistä indierokkiaan uuden albumin myötä syyskuun alussa. Kelpaa.

 

 

Tähän mennessä Girls on saanut rakastumaan itseensä täysin estotta erinomaisen esikoislevynsä avulla, tylsistyttänyt nukuksiin viime vuoden Flow’ssa ja paikannut tilanteen taas ihastuttavalla ep:llään. Tässä lienee kuitenkin hyvä syy odotella syyskuuta jo keskikesällä.

Pari viime päivää olen koittanut kerätä kasaan ajatuksiani eräästä Virpi Salmesta. Facebookissa kulovalkean tavoin levinnyttä kolumnia ehti Eeva jo näpäyttämään, mutta Hesarin kommenttiosio pääsi samasta aiheesta taas ärsyttämään — kuten aina.

Vaikka itse täytän aika lailla jokaisen hipsterikriteerin, joka näissä inflaatiota uhmaavissa hekotteluissa aina listataan, en ole silti oppinut itseäni ihan täysin moisena pitämään. Ilmeisesti lokerointia kuitenkin tarvitaan, eihän muuten ihmisistä voi antaa tarpeeksi kattavaa kuvausta ensivaikutelman perusteella.

Niinpä mieluummin valitsen olevani se uusista jutuista innostuva ja valtavirran turhimpia massatuotteita välttelevä satunnaissnobbailija — kuin loputtoman katkera, omaa aikaansa jostain ulkopuolisesta norsunluutornista tarkasteleva väsähdys.

Virpi Salmi oli pitkään lempikirjoittajiani. Hesarin kolumnistina linja on vain siirtynyt joko itselleni liian monimutkaiseen yli-ironiaan — tai sitten vain yksinkertaisen persuksi.

Hauskoiksi jutuiksi kirjoitukset — viimeinen erityisesti — ovat vain liian kuluneita.