Tämä palsta ei ole muotipalsta, vaikka saatan kirjoittaa vaatteista tai asusteista.

Tämä palsta ei ole viherpiiperryksestä, vaikka saatan kirjoittaa luonnon tilasta tai vaikkapa kierrätyksestä.

Tämä palsta ei ole tiedepalsta, vaikka saatan paasata biokemiasta, tähtitieteestä tai geologiasta.

Tämä palsta ei ole musiikkiblogi, vaikka todennäköisesti häpeilemättä joko absoluuttisesti lyttään tai hehkutan varauksetta eräitä artisteja.

Tämä palsta ei edusta mitään poliittista suuntausta, vaikka välillä siltä saattaa vaikuttaakin.

Asiaan:

Oletteko jo lukeneet Sofi Oksasen ”Kun kyyhkyset katoisivat”? Itsehän tuossa jouluna lukaisin. Vaikka kirjaan kuin kirjaan tulisi tarttua ennakkoluulottomasti, meihin ihmisiin vaikuttaa koko ajan ympäristöstämme kaikilla aisteilla havainnoimiamme ärsykkeitä. ”Törmään” kirjailija Oksaseen hämmentävän usein. Kadulla, ratikassa numero 8, milloin missäkin. Hän on upea uranainen, täydellisesti oma itsensä, ja silti kukaan meistä ei tiedä millainen. Se, että törmään häneen jatkuvasti, ja se, että ”Puhdistukseen” kohdistui niin massiivinen julkisuus, aiheutti minussa sarjan sellaisia ärsykkeitä, että täysin typerästi julistin itselleni, ”etten ikinä lukisi hänen kirjojaan”. Kun joululahjapaketista sitten kuoriutui ”Kyyhkyset”, avasin kirjan lähes välittömästi ja aloiun lukea. Miettimättä, kenen kirja on, miettimättä mikä kirja on kyseessä. Ajatellen, että tämä on nyt se mikätahansajoululahjakirja, joka on luettava välipäivinä, kun sen on lahjaksi saanut. Tällä menetelmällä on tullut luettua yhtä sun toista. Onneksi Oksasen uusin ei ollut yhtä vaan toista. Se oli hyvä. Ei loistava, mutta todella hyvä. Suurimmaksi meriitiksi nousee se seikka, että pitkästä aikaa olen valinnut lukemisen yöllä nukkumisen sijaan. Muita vaihtoehtoja minulle yöllä nukkumisen sijaan ovat yleisemmin uneton lakanoissa pyöriskely eli hylkeily, tai harvemmin ankara juhlinta. Iso meriitti siis. Lukekaas itse.

Tänään pohdiskelin uutista, jonka mukaan kilpapyöräilijä Armstrong harkitsee dopingin käytön myöntämistä, ja tätä asiaa pitää nyt sitten ruotia Oprahissakin. Aika erikoista. Minun maailmassani ”dopingin käytön myöntämisen harkitseminen” tarkoittaa sitä, että jotain laitonta on tullut käytettyä. Piste. Harmi sinänsä, sillä olen ihaillut miestä, palasihan hän kilpailemaan levinneestä kivessyövästä huolimatta. Hän on myös perustanut syöpätutkimusta tukevan nimeään kantavan säätiön.