1,5 minuuttia juoksua

Olipa juoksu. Pelkäsin jotenkin hirveästi, etten suoriutuisi 1,5 minuutin juoksusta. Mutta tietenkin selviydyin. Päätin tällä kertaa juosta tasamaalla, kun aiemmin olen juossut pieniä mäkiä. En halua tehdä harjoittelusta liian vaikeaa itselleni, joten tämä onnistui todella hyvin. Juoksimme pisimmän matkankin tietenkin, kun juoksuaika pidentyi. Juoksun jälkeen oli todella hyvä olo, venyttelin ja rullailin ja mietin, miten onnellinen olen. Yhtä hymyä. Eilen lenkkipäivänä voin muutenkin erinomaisesti, päivä meni ilman kipuja reidessä täysin, mikä on ennenkuulumatonta! No, tänään lenkin jälkeisenä päivänä kipua tuntuu taas, mutta ei pahempaa. Ehkä juoksu on ratkaisu ongelmiini. Tai rullailu ja venyttely yhdistettynä juoksuun? Tai ylipäänsä lenkkareiden käyttö.

Nyt kipeytyi toisen pohkeen sisäsivu hieman. Luulen, että juoksuasennossani olisi huomattava määrä korjattavaa. Yritänkin joka kerta korjailla asentoa, pitää pään ylhäällä ja rentouttaa jalkoja potkuissa taaksepäin. Jossain vaiheessa koiran flexin pitelystä kädessäkin täytynee luopua. Sehän painaakin jonkin verran. Ehkä juoksuvaljaat, kai sellaisia on, että voisi rauhassa käyttää käsiä muuhun. Mutta ei kai ne ole flexi-mallisia? Täytyypä tutkia asiaa. Juoksen mieluiten koiran kanssa, koska silloin koirakin saa liikuntaa.

Elämänmuutokseni voi hyvin muutenkin. En ostele suklaita jatkuvasti, enkä jälkiruokia muutenkaan. Viikonloppuna söimme jäätelöä, mutta muuten ihan terveellistä kotiruokaa. Jollain tasolla olen päässyt yli herkuttelu tarpeesta, en edes kaipaa herkkuja iltaisin, kuten aiemmin tapahtui aina. En ole ostanut edes proteiinivanukkaita, joita ennen söin makeannälkääni ja jälkkärinälkääni. Ja en siis ole yrittänyt tätä mitenkään erityisesti, asiat ovat vain edenneet näin.

Näin siis alkaa yksi lepopäivistäni, huomenna sitten taas lenkille!