177 luettua kirjaa

Viime vuoden saldo oli vuoden lopussa 177 kirjaa. Olen lukenut paljon lapsesta asti. Luin ensimmäisenä Hiekkalan lapset sarjan ja siitä etenin sitten lasten- ja nuortenosaston läpi kirjastossa. 3.-6.-luokkalaisena käytin joko kirjastoauton tai pienen kyläkoulumme oman kirjaston palveluita. Kirjasto oli pari hyllyä huoneen nurkassa. Kirjat lainattiin kirjaamalla paperille, mitä lainasi. Kirjastoautossakin käytössä oli kortti, joka oli kirjan takaosassa, siihen kirjastonhoitaja kirjasi palautuspäivän, jolloin kirja tuli palauttaa.

Aikamoista historiaa tuokin. Aika pitkäänhän lainaamiseen on käytetty kirjastokorttia ja sähköistä järjestelmää. Alussa sait kuitin, jossa luki palautuspäivä ja sitä säilyteltiin, että muisti palauttaa kirjat ajoissa.

7. luokalla pääsin sitten käyttämään suurempaa kunnankirjastoa, ja siellä luin nopeasti läpi koko nuortenosaston. Muistan, että sitten kun uskaltautui aikuisten osastolle, se oli niin jännittävää. Siihen taisi olla siihen aikaan joku ikärajakin, ennen kuin sinne sai mennä… Ei sitä tietysti kukaan kysellyt, mutta pitihän sääntöjä noudattaa.

Vietin kirjastossa paljon aikaa, koska odotin usein sitä, että äitini pääsi töistä ja menin hänen kyydissään kotiin. Enemmän tätä toki tapahtui sitten lukioikäisenä, mutta myös yläasteella. Myös silloin, jos fillaroin kouluun, kävin usein kirjastossa koulun jälkeen ennen kotiinlähtöä. Kirjasto oli rakas paikka, siellä sai siirtyä toisiin maailmoihin ja oppia uusia asioita. Minulle hienoa oli sekin, kun sai tehdä esitelmiä, joita varten luettiin kirjoista asioita.

Luin paljon opiskeluaikanakin, muistan kuinka inhottavaa oli, kun oli luettava koulukirjoja itse valittujen kirjojen sijaan. Minulle tuli tauko lukemisessa silloin, kun muutin Helsinkiin ensimmäisen kerran. Muuttoni oli niin nopea, että kirjoja jäi palauttamatta kirjastoon ja sain paljon sakkoja. Lainasin kyllä kirjoja edelleen, mutta paljon vähemmän. Lukeminen pysyi pienessä roolissa elämässäni uusina Helsingin vuosinakin, kunnes ystäväni työpaikaksi tuli kirjakustantamo, josta hän toi minullekin runsaasti kirjoja. Luin silloin jo vähän enemmän. Samoihin aikoihin minulla alkoi olla varaa ostaa kirjoja itsekin.

Uusi nouseminen tapahtui 2019, olin innostunut Helmet lukuhaasteesta juuri ennen vuodenvaihdetta. Hankin silloin kirjastokortin uudelleen Helmetin kirjastoihin. Tavoitteeni oli lukuhaaste, eli 50 kirjaa. Luin 108 kirjaa vuoden 2019 aikana. Olin innoissani onnistumisestani ja siitä, miten paljon pystyin lukemaan vuoden aikana.

Viime vuonna halusin suorittaa lukuhaasteen myös. Otin lisähaasteeksi maahaasteen, eli lukea kirjoja kirjailijoilta, jotka ovat kotoisin eri maista. Luin kirjoja 53 eri maasta. Kyllästyin maahaasteeseen elokuusssa, kun sain luettua Helmetinkin loppuun. Loppu vuoden luin ihan mitä halusin. Vuoden vaihteessa kesken oli 178. kirja.

Luin 125 oikeaa kirjaa, lainattuna kirjastosta. 49 kirjaa luin e-kirjoina koronan suljettua kirjastot. Kaksi kirjoista olin saanut lahjaksi ja yhden ostanut itse. 111 kirjoista oli naisten kirjoittamia ja 65 miesten. 48 kirjoista oli suomalaisten kirjoittamia, 20 yhdysvaltalaisten, 18 ruotsalaisten ja 12 sekä iso-britannialaisten että norjalaisten, 7 kanadalaisten ja 4 saksalaisten kirjoittamia. 3 kirjoista oli etiopilaisten, 3 itävaltalaisten, 2 islantilaisten, 2 puolalaisten, 2 pakistanilaisten ja 2 japanilaisten kirjoittamia. Lopuista maista luin vain yhden kustakin.

Viihdettä olin lukenut 44 kirjan verran, dekkareita 38, dystopioita 26, jännitystä 13 ja historiallisia 13 kirjaa. Tietokirjoja joukkoon mahtui 12, nuorten aikuisten kirjoja 8, selfhelp-kirjoja 7, fantasiaa 6, scifiä 4, kauhua 3 ja sotaa 3. Nämä kategoriat olivat omiani ja näihin olin sijoittanut kirjat täysin oman mieleni mukaan.

Ajattelin, että tämän vuoden haasteeseen lukisin kirjoja vapaammin. Että katsoisin vasta luettuani kirjan, mihin kohtaan se kävisi. Toisaalta se poistaa haasteesta suunnittelun, josta pidän eniten. Ehkä kuitenkin suunnittelen haasteen kohtiin kirjoja, jos ne koskevat sellaista asiaa, jonka voi tietää lukematta kirjaa.

Tärkeää minusta on kuitenkin se, etten ota mitään paineita lukemisesta. Lukeminen on nautinto, ei suoritettava asia. Tämän saman asian haluan tuoda mukaan liikuntaan ja syömiseenkin. En halua luvata mitään tälle vuodelle, mutta nämä tulevat olemaan minun vuoden teemani. Älä suorita, vaan nauti.