Älä osta mitään -vuoden eteneminen

Ostin tänään vedenkeittimen ja koiralle uudet kupit. Vanha vedenkeittimemme alkoi pitää surinaa, vaikka se ei ollut päällä, joten oli aika hävittää se. Jo se oli palvellutkin siitä asti, kun muutin omilleni, 20-vuotiaana. Ostin myös ruoka- ja vesikupin koirallemme. Sillä oli joulun aikoihin parikin kertaa omituisia allergisia oireita, joiden vuoksi päätimme poistaa vanhat ruokakupit käytöstä, toisen oltua käytössä jo reilun kymmenen vuotta. Ehkä hullu ajatus, mutta ekalla kerralla allergia puhkesi täyteen loistoonsa ulkona käynnin jälkeen, kun hän oli syönyt ja juonut kupeistaan. Todennäköisesti allergian syy oli toinen, mutta kupit tuli silti hankittua.

Nyt harkinnassa on myös pitkään suunnittelemamme muutos, eli ostaa sohvan tilalle nojatuoli. Ja sen myötä jäävään tilaan työpöytä ja tuoli etätyöskentelyä varten. Aloin ajatella ostolakkoani hetki sitten, vaikka eilen suunnittelimme jo ajavamme ostoksille ja hankkivamme kalusteet. Olen päättänyt olla ostamatta mitään, mutta toisaalta tämä on yksi pitkäaikainen suunnitelmamme, eikä mikään heräteostos. Tällaisten ostosten takia ostolakkoni aloitin, että voisin ostaa juuri niitä asioita, joita oikeasti tarvitsen.

Perusteluitani tarpeeseen on tietysti etätyö, joka varmasti tulee jatkumaan myös Covid-19:n jälkeenkin. Järkevää olisi työskennellä oikeassa asennossa työtuolilla myös kotona. Sohvasta olemme halunneet eroon siitä asti, kun koiramme oli ohittanut pentuiän. Sohva oli valitettavasti useiden vahinkojen kohde ja pesut kuluttivat sohvaa, tyynyjen päällisten vetoketjut rikkoutuivat ja tyynyt ovat lytistyneet. Sohva on liian suuri asuntoomme, ja nojatuoli sen tilalle tekisi asunnostamme tilavamman ja toimivamman.

Lisäksi pohdin säästösuunnitelmaani. Olen saanut joka kuukausi rahaa säästöön. Jos ostan uusia huonekaluja, tämä pienentää säästöjäni. Yhdeltä kuukaudelta ei säästöjä kerry ollenkaan ja toisena kuukautena säästöt jäävät puoleen suunnitellusta. Uskoisin, että päädyn ostamaan huonekalut. Olen perustellut asian riittävän hyvin itselleni.

Rahaa on mennyt viime aikoina muuhunkin. Aiemmin mainitsemani koiran allergiset kohtaukset veivät reilusti rahaa eläinsairaalakäynnin muodossa. Lisäksi olin suunnitellut hammaslääkärikäynnin huonosti, sillä epassiin tulikin rahaa ensimmäisellä neljänneksellä vain 100 euroa. Maksoin loput omasta pussista tietysti. Seuraavan suuhygienistikäynnin joudun maksamaan omasta pussista myös.

Hammaslääkärikäynnit liittyvät hyvinvointiini, joten niitä en pidä kulutuksena. Ne kertovat siitä, että arvostan kehoani ja haluan, että se on kunnossa ja terve. Koen, että se on merkittävä hyvinvointitekijä, että vuosien tauon jälkeen uskalsin mennä hammaslääkäriin, nyt jo kolme kertaa.

Sellaista kuuluu älä osta mitään -vuoteeni. Olen tosin miettinyt, että ehkä tämä ei jää vuoteen, vaan kulutukseni tulisi olla tällaista koko ajan. Ostoskulttuuri on mennyt liian pitkälle, enkä koe, että se jatkuvasti harrastettuna olisi järkevää. Ehkä ”shoppailu” voisi olla palkinto aina joskus jostain vaikeasta tai hankalasta, ruoan sijaan. Siis tämän vuoden jälkeen, että saisin ostaa esim. yhden asian, jota en välttämättä tarvitse, mutta haluan. Esim, kirja, kosmetiikkaa tai vaate. Yksittäisinä palkintoina se voisi toimiakin, enkä varmaan edes haluaisi ostaa mitään turhaa, ehkä vain katsella, mitä on tarjolla.