Kesäloman loppu
Kesälomani loppuu tällä viikolla. Maanantaina olen taas töissä. Jouduin pyytämään it-osastoa vaihtamaan salasanani, kun vaihdoin sen juuri ennen lomalle lähtöä, enkä enää muistanut sitä. Tavallaan kertoo hyvästä lomasta, että salasanat katoaa päästä 🙂
Lomailin kotimaassa, lähinnä yksikseni, sillä mieheni joutui pitämään lomansa koronan vuoksi jo aiemmin. Kävimme miehen kanssa yhdessä Pohjanmaalla. Matkustimme omalla autolla miehen vanhempien kesäpaikkaan. Emme juuri tavanneet siellä muita, mitä nyt kaupassa kävimme. Kävin yhdessä ystäväni kanssa parissa museossa ja yksin kävin kahdessakin leffassa. Kävin myös Jyväskylässä ystävääni tapaamassa. Lisäksi olen ehtinyt shoppailemaan, lukemaan paljon kirjoja, neulomaan kolme paria sukkia (viimeinen sukka on vielä vähän kesken) ja mökkeilemään miehen kanssa viikonloppuisin.
Minulla on ollut paljon aikaa miettiä itseäni ja elämää. Mietin terveyttäni, koska kilpirauhasarvoni sekoilevat edelleen. Minulla ei ole enää kilpirauhasta, vaan se on poistettu jo vuosia sitten. Silti tänä vuonna kilpirauhasarvoni eivät pysy normaaleissa rajoissa, vaan lääkitystäni on jouduttu muuttamaan jo kaksi kertaa. Myöhemmin syksyllä nähdään, auttaako lääkitys vai tarvitaanko lisää tutkimuksia. Tietysti se voi olla normaaliakin vaihtelua ja tarvitsen vain isomman annoksen hormonia nyt.
Mietin elämänmuutostani ja sitä, miten vaikea on toimia, kuten tietää oikeaksi. Toisaalta se on yksinkertaista. Ajattelen, etten jaksa liikkua, etten osaa laittaa ruokaa, että ruoanlaittamattomuus tarkoittaa, etten voi syödä terveellisesti, että on helppoa syödä mitä sattuu. Ja pahin: ajattelen, että tarvitsen herkkuja, kun minulla on rankka päivä tai koska haluan juhlia loman alkamista tai päättymistä. Nämä ovat vain ajatuksia, mutta niistä tulee totta, koska en muista, etteivät ajatukseni ole totta, vaan vain ohimeneviä ajatuksia.
Jospa voisin muistaa tämän jatkossa. Ja koska ajatukset ovat niin voimallisia, minun täytyy palata takaisin kiitollisuusajatuksiin ja voimauttaviin ajatuksiin, joita harjoittelin syksyllä. Ehkä voin alkaa pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, listata hyviä ajatuksia. Lisäksi kaipaan selkeyttä siihen, mikä on minulle tärkeää ja mihin haluan sen vuoksi keskittyä. Myös sen miettiminen, miksi jotkut asiat ovat minulle tärkeitä, voi paljastaa itselleni tärkeitä asioita.