Kiitollisuudesta
Kiitollisuudesta puhutaan paljon ja monet kehottavat pitämään kiitollisuuspäiväkirjaakin. Ajattelin usein sen olevan vähän turhaa. Tajuanhan minä, että minun tulee olla kiitollinen varsin monista asioista. Ajatus tuli usein, kun ajattelin, että olempa onnekas, kun olen terve. Nyt kun pohdin asiaa pidemmästi päättäessäni elämänmuutoksestani, tajusin syvemmin kiitollisuuden merkityksen.
Ei riitä, että muistan olla kiitollinen, kun tajuan jonkun toisen olevan sairas tai sairaampi tai vaivaisempi kuin itse olen. Ei riitä, että sitä ajattelee vain silloin, kun sitä tarvitsee. Tajusin, että kun muistaa olla säännöllisesti kiitollinen näistä asioista, terveydestä, parisuhteesta, elämästä, sitä iloitsee niistä asioista ja alkaa haluta hoitaa näitä asioita. Silloin terveys tulee tärkeämmäksi, kun sen muistaa joka päivä kiitollisuudella, eikä vain silloin, kun jokin siitä muistuttaa. Olenhan terve ihan joka päivä. En tietysti täysin terve, joskus on flunssa tai vatsatauti tai muita vaivoja, mutta se osa terveydestä, josta olen kiitollinen, on siellä aina. Miksi en siis muistaisi sitä joka päivä?
Sama pätee parisuhteeseen tai itse asiassa avomieheeni. Hän on siinä ihan joka päivä, joka hetki minun, tukena, ystävänä, rakastettuna, parina, auttajana, vaikka missä roolissa, ihan joka hetki. Miksi en muistuttaisi aktiivisesti itseäni siitä, että saan olla kiitollinen hänestä, ihan joka hetki. Miksi odottaisin, kunnes on vaikeuksia tai vaikeita hetkiä, jolloin en ilman häntä selviäisi? Silloin parisuhdekin saattaa mennä huonompaan suuntaan, jos unohdan olla kiitollinen ja otan hänet itsestäänselvyytenä. Ei, niin en tahdo tehdä, vaan muistaa olla hänestä kiitollinen jokaisena hetkenä, muistuttamalla itseäni vähintään joka päivä siitä kiitollisuudesta.
Kiitollinen olen myös työstäni, ja sekin on syytä muistaa joka päivä, jokainen työpäivä vähintään, jotta nautin työstäni myös vaikeina hetkinä ja silloinkin, kun tekisi mieli vain mennä kotiin säälimään itseäni. Koska nautin työstäni 90 prosenttia ajasta, kannattaa muistaa olla kiitollinen työstä joka päivä. Harrastuksistani olen myös kiitollinen, lukemisesta, kirjoittamisesta, neulomisesta ja koirien kanssa leikkimisestä ja siitä, että pystyn niihin. Taidoistani olen aina ollut vaatimaton ja muistanut mollata, että enhän tuotakaan kunnolla osaa tai juuri ollenkaan. Kiitollisuutta miettiessä olen alkanut arvostaa myös taitojani, osaamistani, jota tietenkin minullakin on. Ja riippuu vain asenteestani pidänkö taitojani merkittävinä tai tärkeinä tai riittävinä. Asenteeseen vaikuttaa juuri kiitollisuus ja sen harjoittaminen.
En alkanut kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta aloin miettiä asioita, joista olen kiitollinen koiran kanssa lenkillä ollessa, nukkumaan käydessä, herätessäni ja toistella niitä puoliksi ääneen. En alkanut pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, vaan tätä blogia sen sijaan. Olen kiitollinen myös tästä blogista ja pidänkin tätä omana positiivisuuden tyyssijanani.