Kirjoittamisesta ja muutoksesta

Olen aina halunnut kirjoittaa, tavalla tai toisella. Lapsena haaveilin kirjan kirjoittamisesta ja kirjoitin tarinoita heti ekaluokkalaisesta lähtien. Pidin etenkin hahmojen luomisesta, aluksi vain nimien päättämisestä kaikille tarinan henkilöille ja sitten henkilöiden välisten suhteiden miettimisestä. En useinkaan saanut tarinoita valmiiksi, vaan keskittymiseni herpaantui ja loin uudet henkilöt ja uuden aiheen. Kun sitten joku tarinoista valmistui, olin ylpeä siitä, ja toisaalta heti myös pettynyt.

Elämässäni on usein pyörinyt negatiivisuus, haukut ja moitteet. En oikeastaan muista, mistä tämä on saanut alkunsa, ehkä jostain pienestä tai ehkei edes selkeistä moitteista, vaan asenteista, siitä miten minuun suhtauduttiin lapsena. Olen kuitenkin tyypillinen itsensä soimaaja. Sisäinen ääneni väittää minun aina olevan epäonnistuja, myös kirjoittamisen saralla. En toki olekaan kirjoittanut mitään merkittävää. Aikuisena kirjoittelin ficcejä, keksittyjä tarinoita suhteista fanittamieni henkilöiden välillä, mutta siitäkin on jo aikaa useita vuosia. Edelleen haaveilen kirjan kirjoittamisesta, ja vaikka olenkin lukenut ohjeen siitä, ettei kirjoittajaksi tulla kirjoittamatta, en silti ole saanut aloitettua.

Kirjoittelen bullet journaliini epäsäännöllisesti erilaisia ajatuksiani lyhyesti ja ytimekkäästi. Toisinaan puolestaan kirjoitan muistiinpanoja, sekä töissä että vapaa-ajalla, lukemistani artikkeleista tai kirjoista. Kaksi opinnäytetyötä olen kirjoittanut, amk-tutkintoon ja ylempään amk-tutkintooni. Kirjoitan myös työssäni paljon, muistioita ja ohjeita erilaisista aiheista.

Kirjoittaminen on vain yksi asioista, joita en oikein ole saanut vietyä loppuun asti. Nuorempana en onnistunut koskaan neulomaan mitään valmiiksi. Käsityölaatikostani löytyi aina lukemattomia keskeneräisiä töitä, sekaisin menneitä lankakeriä ja puikkoja. Onnistuin neulomaan villapaidan valmiiksi avomiehelleni muutama vuosi sitten, kun tajusin, että ohjeet on tehty noudatettaviksi ja että ohjetta noudattamalla voin luottaa paidasta tulevan paidanmallisenkin. Yhtäkkiä osasinkin neuloa ja sen jälkeen olenkin tuottanut kolme neuletakkia, yhden omituisemman neulepaidan, kaksi pipoa, lapaset, kahdet polvisukat, kaksi huivia, säärystimet ja lukemattomia perusvillasukkia, eikä se enää olekaan yhtään vaikeaa, vaan haastan itseäni erilaisilla pitsineuleilla ja kuvioilla.

Loppuun saattamiseen liittyy myös elämänmuutos. Olen ennen yrittänyt ja epäonnistunut. Muutokseni on jäänyt laiduttamisen tasolle, ja paino sekä elämä ovat palanneet entisiin lukemiin ja tapoihin. Muutokseen tarvittavista asioista olen aiemmin sisäistänyt erinomaisesti sen, että jokainen pienikin askel merkitsee, eikä yhtään pientäkään askelta kannata väheksyä. Unohtanut sen sijaan olen itseni, itseeni uskomisen, itseni rakastamisen ja optimistisuuden. Pitkää viikonloppuvapaata viettäessäni lukemalla blogeja ja erilaisia self help-kirjoja koin eräänlaisen naksahduksen tai valaistumisen. Ymmärsin, että itseni rakastaminen ja optimistisuus ovat välttämättömiä elämänmuutoksen aineksia.

Huvittavinta tässä on se, että kirja, joka tämän valaistumisen lopulta vahvisti on mielestäni päällisin puolin melko huuhaata. Mutta syvällisemmin mietittynä siitä löytyy viesti siitä, että muutokseen täytyy uskoa, itseensä täytyy uskoa, jotta voi muuttua ja saavuttaa jotain uutta. Itseensä ja muutokseensa uskomiseen liittyvät vahvasti omat ajatukset, joita voi muokata, tietenkin. Se oli kuitenkin myös yksi asioista, jotka olin unohtanut, kun yritin muuttaa elämääni. Ajattelin itsestäni pahaa ja soimasin itseäni ylipainostani kovin sanoin ajatuksissani. Nyt kuitenkin sisäistin, että minun täytyy alkaa ajatella itsestäni positiivisesti, aktiivisesti vain hokemalla kauniita asioita itsestäni.

Positiivisuus ei synny välttämättä itsestään, jos elämässä on surua, murheita, huolia tai stressiä. Siksi positiivisuuden eteenkin on tehtävä töitä, kuten minkä tahansa saavuttamisen arvoisen asian eteen. Työ tarkoittaa aktiivisia ajatuksia, kiitollisuutta ja näiden molempien kirjaamista ylös, jotta ne todella tulevat ajatelluiksi ja uskotuiksi.

Tällä kertaa todella muutan elämääni. Ajattelen muutoksen todeksi.