Kotijumppaa ja kaappien siivoilua

Jumppailun ja liikunnan kanssa kamppailu on jatkuvaa ja toistuvaa elämässäni. Aloitan aina uudelleen ja uudelleen jotain, jonka parissa yritän pysyä. Joskus se kestää useamman kuukauden, kuten juoksuharrastukseni viime talvena ja keväänä ja joskus taas vain päivän tai kaksi, kuten mäen kiipeämisharrastukseni. Ei, en ole löytänyt liikunnan iloa vieläkään, mutta uuden kokeilun jälleen.

Olen nyt kaksi viikkoa tehnyt 10-15 minuutin jumpan kerran päivässä. Jumppaan sisältyy reiden ja pakaroiden alueen liikkeitä, vähän myös vatsa- ja selkäliikkeitä sekä venytyksiä. En tiedä kauanko tätä kestää, mutta suunnitelmani on jatkaa tätä maaliskuun alkupuolelle vähintään. Mutta vähän kutittelisi myös se vaihtoehto, että tämä olisi se loppuelämän liikunta.

Miksi en pystyisi liikkumaan kotonani vähintään 15 minuutin ajan joka päivä, loppuelämäni ajan? Liikunhan koirankin kanssa vähintään sen 15 minuuttia joka päivä, joten ei tämänkään pitäisi olla mahdotonta. Ei vie liikaa aikaa, ei ole liian raskasta, vaan kehityn siinä näin lyhyessä ajassakin jonkin verran. Toki, samat haasteet tämänkin kanssa tulen kohtaamaan kuten aina aiemminkin.

En jostain syystä usko sen hyötyihin koskaan kunnolla. Kun kivut eivät katoa tai kehitystä ei tapahdu riittävästi lopetan. En vain näe siinä enää järkeä, kun se tuntuu liian raskaalta joku kerta. Ja kun kerran on ns. jättänyt väliin, tulee mieleen, että voinhan jättää väliin tänäänkin. Miten sen pysyvyyden kanssa sitten olikaan?

Mietin välillä, miten pystyn aloittamaan vaikka muovin lajittelun ja pysymään siinä, mutta liikuntaa en pysty aloittamaan? En usko, että se on vaikutuksen tunteesta, sillä myönnän, etten usko pelastavani delfiiniä joka kerta, kun laitan muovit muovinkierrätykseen sekajätteen sijaan. Enemmänkin kyse on nopeasta tyydytyksestä, näen mitä teen ja se tyydyttää, että sekajäteastia ei täyty niin nopeasti, että voin nähdä työni tulokset heti. Siinä ehkä se salaisuus, nopeiden vaikutusten näkeminen.

Tästä voinkin vain siirtyä pohtimaan, miten näkisin nopeasti vaikutuksen liikunnassa. En siihen tiedä vielä vastausta, mutta ehkä pian. Ensimmäinen ajatukseni nousee endorfiineista ja ehkä vain suorittamisen hoitamisesta. Mutta ne eivät tunnu oikeilta vastauksilta, joten tarvitsen lisää aikaa pohdinnalleni.

Toinen aiheeni tänään on kaappien siivoilu. Teen sitä aika ajoin, koska siinäkin näkee työnsä vaikutukset nopeasti, kun kaappi tyhjenee. Kosmetiikkakaapistani olenkin puhunut aiemmin ja sen tyhjeneminen tyydyttää todellakin. Tosin se ei tapahdu kovin nopeasti. Kaappi on kovin täynnä vieläkin, miltei viiden kuukauden jälkeen. Älä osta mitään -vuoteni on kestänyt kohta viisi kuukautta.

Ajatella, kohta se on puolessa välissään ja siltä tuntuukin. Välillä on houkutuksia, välillä en muista, etten saisi ostaa mitään, mutta useimmiten ajattelen vain, miten paljon säästän sillä, etten osta koko ajan jotain turhaa itselleni. Tämäkin antaa niitä nopeita näkyviä tuloksia. Millähän sitä kehittäisi kärsivällisyyttä?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *