Uudestaan, niin kuin Teletapit huutelee ja toistaa samaa juttua. Aloitin juoksemisen uudelleen alusta. Mietin aluksi, miten tympeää on aloittaa uudelleen alusta. Miten se tarkoittaa epäonnistumista. Mutta ei, päätin, ettei se tarkoita sitä. Ihan jo sen takiakin, etten pitänyt mitään taukoa tässä välissä. Siirryin vain tekemään treenejä alusta alkaen uudelleen.

Otin Couch to 5 K appin, (Fitness22 5K runner)  ja aloin toteuttaa treenejä sen ohjelman mukaisesti. Aloitus ei ollut samanlainen kuin itse valitsemassani treeniohjelmassa. Juoksuaika oli tässä heti minuutti ja palautus vain puolentoista minuutin kävely. Mutta toisaalta tässä oli taas lämmittelynä 5 minuutin kävely ja lopussa palautteluna 5 minuutin kävely. Pidin ohjelmasta paljon.

Minusta aloitus alusta tarkoittaa vain sitä, että ehkä nyt pystyn oikeasti juoksemaan sillä peruskestävyystasolla, enkä äärirajoilla puuskuttaen. 4 minuutin juoksu onnistui aivan äärirajoilla ja sen vuoksi en sitä pystynyt toistamaankaan yhtään kertaa. Ehkä nyt, kun olen pystynyt jo 4 minuutin juoksuun kerran ja 3 minuutin juoksuun 2 minuutin palautuksilla toistaen harjoituksen 4 kertaa, pystyn jo siihenkin, että juoksen nuo minuutin treenit oikealla syketasolla. Rääkkäämättä itseäni ihan loppuun.

Toivon näin. Huomenna juoksen toisen harjoituksen, ehkä heti aamusta, koska teen etäpäivän kotona. Katsotaan, onko siinä jo jotain kehitystä, vai toistetaanko ekalla viikolla samaa harjoitusta. Appin käytössä on etuna se, että ohjelma kertoo, milloin tarvittava aika on täyttynyt, eikä tarvitse tuijotella urheilukelloa tai puhelinta itse koko ajan. Appi myös kannustaa treenin aikana ja kertoo paljonko aikaa on mennyt treenin aloituksesta ja paljonko sitä on jäljellä. Itselleni nämä asiat ovat tärkeitä motivaation kannalta ja auttavat jaksamaan loppuun asti.

Ehkä minua auttoi myös treenin helppous nyt kun on tehnyt rankempiakin. Toisaalta en halua päästä helpolla, mutta en tietysti äärirajoillakaan koko ajan. Kyllä, minusta tämä on silti hyvä juttu kokonaisuuden kannalta. Ihan senkin takia, että tärkeintä minulle on se, että liikun ja tykkään liikkumisesta, eikä se, että saavutan jonkun tavoitteen. Pysyvästi liikkuminen olisi ihan kaikista tärkein tavoite.

Ostin uudet Panachen urheiluliivit. Ne tuntuivat aluksi tosi kummallisilta, liian kevyiltä, mutta kun sain kiinnitettyä takana hakasen, joka vetää olkaimet keskelle, ne tuntuivatkin paremmalta. Ja ihan mahtavaa, etteivät ne jääneet ns. makkaroideni alle jumiin, vaan olivat kunnolla päälläni. Enkä huomannut juostessa mitään hölskymistä, vaikka liivit ovatkin entisiä Soc-merkkisiä tuplaliivejäni heppoisemmat. Socin liiveissäni on siis alla kaarituettu kuppi, joka kiinnitetään edestä hakasella ja sitten päälle tulee vielä perus-urheiluliivi, joka kiinnitetään vetoketjulla. Malli on siis erittäin tukeva ja samalla takaosa on ns. ristiinmenevä helpommalla tavalla kuin Panachen liivissä, koska kiinnitys on edestä. Mutta Panachen liivit pystyy pukemaan siten, että olkaimet ovat takaa yhdessä jo pukeutumisvaiheessa ja siksi pystyn sitä käyttämään. Muutenhan joutuisi aina pyytämään mieheltä apua pukemisessa, mikä olisi naurettavaa. Liivit toivat myös motivaatiota liikkua testaamisen muodossa.

Ostin myös uuden repun. Reppuun mahtuu työläppärini, joten voin helpommin lenkkeillä myös työmatkoilla. Ehkä jopa juosta. En tiedä vielä, mutta ostin repun sitä silmällä pitäen, että sen saisi kompaktiin muotoon mukavasti ja että siinä olisi hihnat sekä rinnalla että vyötäröllä, jotta juoksu olisi mahdollista.

Uudestaan, sen toivon olevan ajatukseni jokaisen lenkin jälkeen.

Kevät on tuonut valoa pimeyteen. Illat ovat ihanan valoisia ja keväisiä. On ihana kävellä koiran kanssa ulkona. Vaan juoksu ei kuljekaan. Harmitusta olen tuntenut ja pettymystä, kun juoksin viime viikolla ensin yhden onnistuneen aamulenkin pimeydessä pelästyttäen joukon jäniksiä ja toisen lenkin sitten lopahtaessa heti alkuunsa. Ongelma on osin henkinen, itsehän päätin, että voin antaa lenkin päättyä pettymykseen. Viimeiset kolme lenkkiä ovat siis olleet sellaisia, että juoksen sen minkä jaksan ja kävelen väliin. Eilistä lenkkiä pidin jo onnistuneena, vaikken tavoitteisiin päässytkään.

Eilen pystyin myös analysoimaan, missä vika olisi. Muistelin taas isäni kysymystä vuosien takaa, miksi et jaksa, onko kyse hengityksestä vai lihaksista? Huomasin, että pystyn kyllä hengittämään, mutta lihaksiin ottaa kovempaa. Mietinkin sitä, mitä aloittaessanikin tämän projektin, mitä, jos nyt on väärä aika minulle? Mitä, jos olisi kannattanut harjoittaa lihaksia ensin? Toisaalta en ole ihan noin mustavalkoinen, vaan mietin, mistä kaivaisin lihaskuntoharjoitteita itselleni, jotta voisin harjoittaa lihaksia nyt. Juoksen nyt minkä jaksan ja alkaisin treenata lihaksia enemmän samalla.

Olen jopa aloittanut jo huhtikuulle uuden haasteen. Teen joka päivä fysioterapeuttini määräämiä liikkeitä, kahdesta viiteen eri liikettä, vahvistaakseni takapuoleni lihaksia. Tuntuu ehkä hassulta jollekin, joka on motivoituneempi, että miksi vasta nyt teen liikkeitä joka päivä, mutta minulle se on nyt isompi juttu. En ole ollut motivoitunut, enkä uskonut sen auttavan. Liikkeiden tekeminen jäi aina n. 3 kertaan viikossa.

Mietin jopa sitä, että voisin ostaa joltain pt:ltä lihaskunto-ohjelmaa, jolla harjoittaisin juuri juoksussa tarvittavia lihaksia. Toisaalta, voisin ehkä käydä vain fyssarillani pyytämässä sellaisia? En oikein tiedä, toisaalta korona-aikana ei tee mieli käydä missään turhaan, joten ehkä netistä etsiminen tai ostaminen on se juttu.

Mietin myös asioita helpottamaan juoksemista ja yksi niistä on reppu. Mietin sopivaa reppua lenkkeilyyn, jonne mahtuisi vaatteiden lisäksi läppärikin. Sekin motivoisi lisää, kun ei olisi niin monimutkaista lähteä. Tilasin jo uudet urheiluliivit, jotta siltäkin osin lähteminen helpottuisi, kun juoksuun sopivia liivejä olisikin kahdet.

Ehkä tämä kuulostaa vähän välineurheilulta, mutta mielestäni motivaation esteitä on pakko madaltaa, jotta jaksaisi. Jos vain hampaat irvessä vääntää, että on pakko pystyä, vaikka vain yksillä varusteilla ja juostava aina jättäen toisen vaatekerran töihin, alkaa motivaatio aika nopeasti laskea kohti nollatasoa. Joten jatkan välineurheilulinjallani.