Arjessa on viime aikoina ollut haasteita varmasti jokaisella. Koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi on ryhdytty erilaisiin toimenpiteisiin työpaikoilla ja kodeissa. Toisaalta kotona pysyminen ei ole mikään haaste, mutta ne huolet, ne ovat. Huoli läheisistä, itsestä, työkavereista, työstä, talouselämästä on varmasti jokaisella mielessä, ainakin jokin näistä. Työpäivistä on mennyt iso osa ehkäisevien toimenpiteiden suunnitteluun ja niistä tiedottamiseen. Osaltaan aluksi on jotkut toisten tekemät toimenpiteet jääneet pimentoon, kun niistä on tiedotettu asiakkaita, muttei sisäisesti. Tällainen tilanne sekoittaa kenen tahansa pään, joten en ihmettele. Lisää toimenpiteitä on täytynyt suunnitella joka päivä. Itse kun olen töissä alalla, jota ei täysin voida ajaa alas, vaan osa toiminnoistamme on pidettävä käynnissä ehdottomasti. Tämä aiheuttaa sen, että on suunniteltava tarkasti, miten palvelut taataan kaikille. Varmasti isommat murheet samasta aiheesta on terveydenhuollon puolella ja ruokakaupoissakin. Aikaa siihen kuitenkin on mennyt.

Toisaalta olen sitä mieltä, että kotona selviän helposti, vaikkei itselläni ollutkaan kotivarana juuri mitään. Pari nuudelipakettia, puuroa ja kahvia, siinä se. Olemme saaneet melkein kaikkea tarvitsemaamme kaupasta ja sitä mitä ei ole saanut, olemme selvinneet ilman. Olen keksinyt tekemistä helposti ja pystynyt etätyöhön, vaikka mies ja koira häiritsivätkin ahkerasti. Olen lukenut paljon, suunnitellut ja tehnyt listoja, koska pidän niiden tekemisestä. Olen myös pessyt koiran, järjestellyt kaappeja ja suunnitellut taas. Toisaalta oma elämäni ei yleensäkään ole kovin sosiaalista.

Olen käynyt juoksemassakin, vaikka yksi lenkki jäi kyllä väliin. Alku viikko oli niin hektinen ja henkisesti kuormittava, että lenkkipäivä meni tunteiluun, itkun tuhertamiseenkin. Harmillisesti tänäänkin olin aikonut juosta, mutta maahan satoi 5 senttiä lunta. Lunta, vaikka minusta on jo ihan kevät! No, eipä se niin erikoista ole maaliskuussa, mutta silti harmittaa. Itselläni kun ei ole kovin hyviä varusteita vielä, harrastukseni ollessa vasta alussa. Kenkiä on vain ne yhdet ja uskoisin liukastuvani niillä vähän liian helposti tuolla sohjossa. Katsotaan nyt vielä, jos tässä tunnissa tuo sohjo sulaisikin pois, niin sitten laitan lenkkarit jalkaan. Muuten siirrän lenkin huomiselle ja toivon, että lumisade oli vain oikku, joka ei toistu.