Toinen treeni onnistui täsmälleen niin kuin olin suunnitellut. Juoksin ilman koiraa tällä kertaa ja toistin juoksun kerran enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Lihakset tulivat kipeämmäksi tällä kertaa, mikä hieman huolestuttaa. Mietin, pitäisikö minun kuitenkin välttää juoksemista. Jos minun pitäisi vain treenata treenaamasta päästyäni tuota reiden seutua, jotta se kuntoutuisi ensin? Toisaalta juostessa en mitään hirveää kipua tuntenut. Tavallaan kaikkea tällaista sovin fysioterapeutin kanssa, että saan tehdä. Että jos kipu erilaista, pakottavaa, täytyy lopettaa. Mutta jotenkin pelottaa, että olen turtunut tähän pieneen kipuun koko ajan. Ehkä kuitenkin huolehdin turhaan, enhän kuitenkaan koko ajan tunne kipua muutenkaan, se on vähän liioittelua. Ja jospa se on vain epämukavuutta.

Sitten pidän lepopäivän ja juoksen seuraavan kerran vielä yhden toiston enemmän. Ja mielestäni tämä on mennyt niin hyvin, että selkeästi voin siirtyä suorittamaan seuraavan viikon harjoituksia. Hengitysongelmia ei ole tullut, se on minusta mahtavaa. Olen toki hengästynyt, mutta hyvällä tavalla.

Olen jopa käyttänyt pesukoneen sport-ohjelmaa ja pessyt juoksukamani, jotta voin taas juosta puhtaissa vaatteissa. Jotenkin mieleni tekee työtä puolestani, kun huolehdin tarkasti, että olosuhteet treenien toteuttamiselle olisivat kunnossa ja valmiina. Tavallaan pelkään myös, että sairastun, saan flunssan ja se estää minua juoksemasta. Toisaalta, mitä sekään haittaisi, juoksisin sitten vain seuraavat treenit tervehdyttyäni kunnolla. Se on mielestäni elämänmuutokseni takana oleva ajatus. Jos päätän tehdä jotain, sille täytyy olla oikea syy, jos sitten lopetan, ei vain tekosyy.

Repsahdukset ovat aina tekosyitä. Laihduttaessa niitä sattuu, mutta ei elämänmuutoksessa. Elämänmuutokseen mahtuu herkutkin, eikä se ole laihduttamista. Samoin juoksun väliin jättäminen on ihan ok, mutta sen jälkeen sitten taas jatketaan ja juostaan sittenkin. Väliin jääminen ei ole repsahdus, vaan elämää.

Tänään se koitti, ensimmäinen harjoitus juoksuohjelmastani. Pelkäsin eilisen ja tämän päivän töissäkin ja vielä kotimatkallakin, etten tekisi sitä sittenkään. Että jotain tulisi, ja siirtäisin harjoitusta, ehkä jopa hamaan tulevaisuuteen. Mutta siksi ehkä olinkin päättäväisempi kuin pitkään aikaan. Tulin kotiin Ruohonjuuren kautta, kävin ostamassa tuotteen, jonka olin ajatellutkin ostaa. Määrätietoisesti vältin muut kaupat, Ärrän suklaahyllyt ja limut. Tulin kotiin, vaihdoin työvaatteet valmiiksi laittamiini liikuntavarusteisiin, puin koiralle valjaat ja hihnan, työnsin taskuuni varmuuden vuoksi koirannameja ja otin mukaani puhelimen ja avaimet. Lähdin ulos.

Ulkona annoin koiran hoitaa tarpeensa ensin, kävellessämme yhdessä hitaasti ja maastoa tutkien. Sitten etsin älykellostani liikunta-appin ja aloin hölkätä. Appissa on parasta se, että se mittaa aikaa koko ajan, joten sen avulla sain paremmin noudatettua aikoja, 30 sekuntia juoksua ja 3 minuuttia kävelyä. Toki älykellon vilkuilu tuolla tuulessa oli vähän älytöntä, voi olla, että keksin tuohon paremmankin tavan, vaikka vain laskemalla päässä? Keskityin juoksemaan  liikuttaen käsiä, matalin askelin ja riittävän hitaasti. Koiraa jouduin välillä vähän vetämään perässä, mutta tosi hyvin sekin meni. Koira tuntui ymmärtävän hölkkäni ihan oikein ja hölkkäsi vieressä erittäin nätisti. Luulen, että valjaat olivat oikea ratkaisu, koska kaulapannassa hän ryntäilee todella paljon. Kohtasimme myös ihmisiä ja ohitukset sujuivat mielestäni kohtuullisesti.

Juoksin ja kävelin, eikä se tuntunut hirveältä, yhtäkkiä olinkin puolessa välissä ja sitten jo viimeistä juoksua aloittamassa. Hiukan ehkä varusteissa oli harkitsemisen varaa. Käsineet olisin tarvinnut ja huivi ja korvaläpät olisi tulleet tarpeeseen. Mutta ei nyt ekalla kerralla voikaan olla ihan täydellinen, varusteiden kanssa ainakaan, kun se on haasteellista joskus kokeneillekin konkareille. Harjoitukseni kesti alle 18 minuuttia, mutta se oli saavutus. Kehonkoostumusmittauksen mukaan minusta puolet on rasvaa ja se tarkoittaa noin 48 kiloa, joten ei mikään pieni liikuteltava ole tämä keho. Tosin painoni mittauksesta on kohta vuosi aikaa, ellei enemmänkin.

Lenkki kipeytti lihakseni tietysti heti. Mutta olin varautunut, venyttelin ja rullasin lihaksia, paljon oman mittapuuni mukaan. Nyt edessä on ainakin huominen lepoa juoksusta, muttei venyttelystä tai rullailusta. Tai koiran kanssa lenkkeilystä. Seuraavalla kerralla teen harjoituksesta 3 ja puoli minuuttia pidemmän, toistamalla harjoitusta 6 kertaa viiden sijasta.

Kerroin harrastukseni aloittamisesta myös työkavereilleni, ihan vain, jotta en jänistäisi. Nyt on hyvä olo.