Lapsena pelkäsin useita eri asioita. Pelkäsin vanhempieni riitoja, pelkäsin ukkosta, pelkäsin, etten osaa asioita, pelkäsin kiusaamista, pelkäsin kokeilla uusia asioita.Pelot kehittyivät, esimerkiksi ukkosen pelosta muodostui omituisempi pelko tuulta kohtaan. Ahdistuin aina, kun oli tuulinen sää. Pelkäsin tavallaan ihan normaalisti myrskyä, joka voisi rikkoa asioita, tuhota koteja, kattoja tai muuta omaisuutta. Toisaalta pelkoni oli käsittämätön maassa, jossa tuuli harvoin teki muuta kuin kaatoi puita.

Pelko kokeilla uusia asioita pysyi samana. Se aiheutui pelosta, etten osaisi asioita ja että minua kiusattaisiin siitä. Joissain asioissa pystyin helposti blokkaamaan tuon pelon pois mielestäni. Voitin pelkoni ja tein asioita, joita en vielä osannut, kokeilin.

Pelko on useimmiten tulevan ennustamista. Tiedän muka mitä tulee tapahtumaan, jos teen näin tai jos näin tapahtuu. Pelollahan on järkevä tausta, on fiksua pelätä vaikka petoeläimen kohtaamista luonnossa tai vaikka ukkosmyrskyn kouriin joutumista. Pelko suojelee, ohjaa meitä hakeutumaan turvaan ja olemaan tekemättä oikeasti vaarallisia asioita.

Pelko pyrkii estämään meitä tekemästä asioita, joista voi koitua jotain harmia. Asioista voi koitua hyvääkin, eikä sitä pelätessä usein muista. Kaikenlainen uusi, uusi työpaikka, uusi harrastus, uusi parisuhde, voivat pelottaa. Silti usein näitä asioita kannattaa kokeilla, jos vanha on hirveä. Tietysti ei aina ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaan työpaikan tai parisuhteen voi vaihtaa huonompaankin vahingossa, jos ei osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on.

Muutokset pelottavat, niin elämänmuutoskin. Silloin pelkää tulevaa myös, uskoo, että nykytilanne on turvallisempi tai helpompi. Pelottaa myös epäonnistuminen elämänmuutoksessa. En kuitenkaan halua elää pelossa. Haluan sanoa muuttuneeni ja uskoa siihen. Pelkäämättä.

Elämänmuutos vaatii jatkuvaa työtä. Kun kiire vie ajatukset pois tärkeimmästä, eli minusta, ei työ tule tehdyksi, vaan sähläys vie kaiken ajan ja loput ajasta lahjoitan työlleni. Kiire ja sählääminen myös väsyttävät, fyysisesti ja henkisesti. Väsymys taas lisää kiireen tuntua ja sähläämistä.

Suoraan sanottuna keskittymiseni herpaantui. Positiiviset ajatukset jäivät vähemmälle ja keskittyivät vain työhön ja saamaani palkankorotukseen. Se ei tietenkään riitä, vaan palkankorotus on ulkoa tuleva positiivinen asia, muttei se vie minua kohti hyvinvointia tai terveellistä elämää.

Havahduin ajatuksiini kuitenkin mättäessäni joulusuklaata kaksin käsin kohti suutani. Todellakin. Päätin, että tänään oli suklaapäivä ja huomenna on taas tavallisempi päivä, ilman suklaamättöä. Yhden voin huomennakin aivan hyvin syödä ja muuta syömistä tällainen päivä ei estä.

Kiire on varmasti aina, mutta ajatuksensa voi rauhoittaa jokainen itse. Kiireen tunnun voi myös poistaa toimimalla rauhallisesti ja harkiten. Väsymystä voi vähentää lepäämällä, nukkumalla riittävästi. Näihin asioihin panostan tulevana viikonloppuna.