Oppimisesta
Olen aina uskonut oppivani asiat parhaiten kirjoittamalla. Kirjoitin opiskellessa muistiinpanoja aika automaatilla tajuamatta mitään ja ajatuksella, että lukisin niitä joskus myöhemmin. Ehkä kirjoituksiin luinkin jotain uudelleen, mutta jossain vaiheessa tajusin, että muistiinpanot ovat lähinnä sitä varten, että muistan asiat paremmin kirjoitettuani ne ylös.
Toisaalta töissä on ollut oppimiskokemus sekin, että jokaisesta tapaamisesta kannattaa kirjoittaa muistiinpanot ihan sitä myöhemmin lukemista varten. Työtapaamisista on vaikea muuten muistaa tarkkoja yksityiskohtia kunnolla, kun siellä ei aina riitä se kokonaisuuden hahmottaminen.
Kirjoittamalla saan opittua juuri kokonaisuuksia, sitä, miten asiat vaikuttavat toisiinsa ja mitä niistä seuraa. Yksityiskohdat eivät välttämättä jää mieleen, vaan ne tarkistan useimmiten muistiinpanoista tai ne kirjataan järjestelmiin, joita työssä käytämme.
Tutkimukset oppimisesta kertovat, että parhaita tapoja oppia ovat itse tekeminen ja videot. Luennot ovat huonoin keino oppia asioita. Silti monet asiat esitetään luentojen muodossa. Niin teen itsekin, kun opetan työssäni toisia. Toisaalta omat ns. luentoni ovat yleensä vain yhdelle tai kahdelle henkilölle suunnattuja ja enemmän keskustelunomaisia. Silti minulle jää tunne, että luennoin, kun puhun niin paljon. En haluaisi heikentää kenenkään oppimismahdollisuuksia väärällä tavalla opettaa. Siksi tutkinkin erilaisia mahdollisuuksia jatkuvasti.
Kun tutkin asioita toisia varten, opin itsekin. Opin paljon ihmisistä ja opettamastani asiasta. Nykyisin pidän haastavia tehtäviä oppimiskokemuksena ja haluan tarttua uudenlaisiin tehtäviin mielelläni. Koen, että oppimista täytyy pitää yllä ja jatkuvasti olla tottunut siihen, jotta aivot eivät unohda, miten opitaan ja selvitään haasteista.
Elämänmuutokseni on oppimisen tulosta ja samalla myös oppimista elämästä. Kun sain päätöksen aikaan elämänmuutoksesta, olin kirjoittanut ylös asioita ja pohdiskellut niitä kirjoittamisen kautta. Suurimman sysäyksen pitkällä aikavälillä muutokseeni on antanut Jenny Belitz-Henriksson kirjallaan Uuteen nousuun. Luin kirjan ensimmäisen kerran jo tammikuussa, kun kirja julkaistiin. Nyt, kun olin miltei vuoden haudutellut asioita mielessäni, palasin kirjan pariin joulukuun alussa, oltuani flunssassa pari päivää. Kirjan parissa työskentely nosti mielettömän innon muutokseen ja selailtuani illalla myös Rhonda Byrnen Salaisuus -teosta, olin varma muutoksesta ja keinoistani.
Opin kirjoista siis enemmän, kun kirjoitan. Kirjoittamalla voin sisäistää asioita, vaikken palaisikaan muistiinpanoihin enää uudelleen. En oletakaan olevani täydellinen, en muutoksessani tai oppimisessani. Silti uskon lujasti siihen, että aina voi kehittyä, oppia paremmaksi.
Uskon, että voin oppia yhä. Luotan siihen, että voin muuttua.