Luin lapsena paljon. Ensimmäiset itse lukemani kirjat olivat Hiekkalan lapset -sarjaa. Etenin pikku hiljaa pienen paikkakunnan kirjaston lasten ja nuorten osaston läpi. Muistan kuinka hienoa oli ensimmäisiä kertoja uskaltautua aikuisten osaston puolelle. Ja kuinka vaikeaa siellä oli valita mitään, kun valikoimaa oli vaikka miten paljon.

Luin enimmäkseen fiktiota, mutta kiinnostuin teininä myös elämänkerroista, ydintalvesta ja runoistakin. Luin jonkun elämänkertamaisen teoksen, joka muodostui muistaakseni kolmen tytön kirjeistä toisilleen ja se teki vaikutuksen. Haluaisin lukea sen uudelleen, mutten löydä kirjaa noin vähillä tiedoilla. Samanlaisia pakkomielteitä jostakin tai joistakin kirjoista olen saanut usein. Jossain vaiheessa pakkomielteeni oli Tripodien aika -kirjoista. Se kesti tähän syksyyn saakka. En kyllä ole varma, loppuiko se vielä, koska en lukenut kirjoja tai yhtäkään niistä. Ehkä palaan siihen vielä ja luen edes yhden kirjoista joskus.

Luin teini-ikäisenä, opiskeluaikana, työttömänä ja vielä muutettuani pääkaupunkiseudullekin. Mutta siinä jossain ison kaupungin humuissa se heikkeni. Olin pari vuotta lukematta kokonaan ja sitten kun palasin lukemaan, se oli vain työmatkoilla bussissa ja joskus lounastauoilla töissä. Viime vuonna löysin lukemisen ilon uudelleen. Viime joulun jälkeen löysin Helmet-lukuhaasteen ja aloin suorittaa sitä kiinnostuneena siitä, saisinko luettua 50 kirjaa vuoden aikana. Epäilin sitä vuoden alussa hieman, mutta vuoden edetessä tuli selväksi, että mahdollista se olisi helpostikin. Luin viidennenkymmenennen kirjan jo toukokuun lopussa. Silloin aloin miettiä, pystyisinkö lukemaan 100 kirjaa. Ja kyllä se onnistui, tähän mennessä olen lukenut 104 kirjaa.

Tällaisissa haasteissa on aina se vaara, että alkaa suorittaa lukemista. En halunnut sitä, mutta ehkä suoritinkin jossain vaiheessa ainakin. Suurimmalta osin luin kuitenkin siksi, että halusin. Lukeminen myös rentouttaa minua. Sen havaitsin jo viime vuonna, että ennen nukkumaanmenoa kannattaa ainakin minun lukea, vaikka vain muutama sivu, se auttaa nukahtamaan. Bussissa sellainen ei tietysti ole kivaa, ja sitäkin minulle sattuu jatkuvasti. Nuokun kirja kädessä, mutta en vielä koskaan ole pudottanut kirjaa.

Lapsena käytin kirjastoa paljon, samoin opiskeluaikana. Kun muutin Helsinkiin, en käyttänyt kirjastoa melkein kymmeneen vuoteen. Epäekologisesti ostin kirjoja paljon. Tosin sattumalta tuttuni oli töissä paikassa, josta hän sai kirjoja, ennakkokappaleita ja muitakin, joita hän lahjoitti usein minulle. Hankin kirjastokortin vasta tänä vuonna uudelleen ja nykykirjastot olivat aluksi vähän järkytyskin minulle. Kauppakeskuksessa avoimena kaikkien muiden palveluiden seassa kirjasto, jossa lainataan ja palautetaan kaikki kirjat itse. Olin toki tutustunut itselainaukseen opiskellessani ylempää amk-tutkintoani pari vuotta, valmistuen tämän vuoden kesällä. Siellä koulun kirjastossa se vain tuntui fiksummalta, kirjasto oli suljetussa tilassa ja sinne periaatteessa pääsivätkin vain opiskelijat. Mutta kätevää tuo ehdottomasti on, että kirjasto on työmatkani varrella juuri bussinvaihtopaikassa ja voin siellä käydä nopeastikin pistäytymässä, palauttamassa tai noutamassa varattuja kirjoja.

Olin tänä vuonna jäsenenä myös kuukausittain kotiin lähetettävän kirjan palvelussakin. Brittiläinen palvelu valitsee käyttäjälle sopivan kirjan joka kuukausi ja postittaa sen hänelle, tiettyyn hintaan tietysti. Nautin palvelusta paljon, koska sain mieleisiäni kirjoja, mutta koska minulla ei ole ollut aikaa lukea noita kirjoja, lopetin palvelun.

Yleensä en kirjoita mitään arvosteluja kirjoista minnekään, mutta tykkään listata lukemani kirjat ja listata joitain tietoja kirjasta myös. Viimeisimpänä innostuin siitä, että kirjaan ylös kirjailijan synnyinmaan ja sen, mihin maahan kirja sijoittuu. Ajattelin testata, kuinka kauan menee, että saa täytettyä vaikka viisikymmentä maata tai sata. Tämän vuoden teoksista sain 17 kirjailijoiden synnyinmaahan ja 26 maata, joihin tapahtumat sijoittuvat. Tapahtumien sijoittumismaista saattaa kyllä puuttua joitakin, sillä tajusin tämän vasta äskettäin ja listasin vain ulkomuistista ja goodreadsistä joitakin kirjoja. Aika vähän kuitenkin yli sadasta kirjasta.

Aion osallistua Helmetin haasteeseen ensi vuonnakin ja ajattelin siihen etsiä vähän eri maista kirjoja. Se monipuolistaisi lukemistanikin. Tänä vuonnakin tartuin useaan teokseen, jota en muuten olisi lukenut, ellen olisi tarvinnut sitä haasteeseen tai kuullut kirjasta haasteen facebook-sivuilla. Helmet-haaste on tuonut elämääni hyvinvointia, itseni arvostusta ja elämästä nauttimista. Aion ehdottomasti pitää kiinni löytämästäni rentoutumistavasta.