Aloitin syyskuun lopussa vuoden mittaisen projektin. Se ei vaadi minulta juuri mitään. Se vaatii juuri sitä, ei mitään. En halua ostaa mitään vuoden aikana. Tietysti ostan ruokaa, terveystuotteita ja asioita, joita jokainen tarvitsee, mutta ajatukseni on olla ostamatta kaikkea sitä, mitä kodin nurkkiin helposti kertyy, kun on lupa kuluttaa ja ostaa, mitä mieli tekee.

Tein itselleni listan, mitä saan ostaa ja mitä en. Juuri aloittaessani olin päättänyt ostaa kolme kirjaa. Päätin, että saan ostaa ne. Päätin myös, että saan ostaa merinohupparin tai -neuleen vuoden aikana. En ole vielä ostanut sellaista. Päätin myös, että saan ostaa esim. talvikengät, jos ainoat talvikenkäni menisivät rikki tai jokin muu tällainen. Päätin myös, että saan pitää Elisa Kirja-palvelun voimassa, sen maksaessa vain 7,90 kuukaudessa, eikä se vie myöskään tilaa kirjahyllystäni, vaan täyttää vain e-kirjahyllyäni.

Minulle ostoshimoa aiheuttavat vaatteet, meikit ja muu ihon- tai hiustenhoitotuotteet, langat ja kirjat. Päätin, että ne ovat kieltolistalla. Projektini syykin löytyy näiden tuotteiden joukosta. Minulla on suuri määrä erilaisia ihon- ja hiustenhoitotuotteita kylpyhuoneen kaapeissa, ns. varastossa, ettei mikään loppuisi kesken, mutta myös vain siksi, että haluan kokeilla uusia tuotteita. Minulla on myös lankoja aikamoinen määrä ja olin juuri syyskuussa ostanut lisää lankoja. Kirjoja on hyllyt täynnä myös, niin täynnä, etteivät me mahdu enää hyllyihin. Minulle aiheutta ahdistusta tämä kotimme täynnä oleminen, tavaran määrä, siksi haluan lisätä hyvinvointiani vähentämällä tavarapaljoutta.

Olen vienyt osan kirjoistani kirjaston kierrätyshyllyyn. Olen neulonut langoistani sukkia, kämmekkäitä ja tiskirättejä projektin aikana. Olen myös systemaattisesti käyttänyt hius- ja ihonhoitotuotteitani ja iloinnut aina, kun jokin purnukka kuluu loppuun.

Projektin aikana ensimmäisen kuukauden aikana mokasin kerran ja ostin sukat lähikaupasta ruokaostoksilla ollessani, vähän kuin vahingossa. En muistanut, etten saisi ostaa… Toinen sortuminen tapahtui neulelehden kanssa. Ostin sen, jotta voisin neuloa sukkia ja kuluttaa lisää lankojani. Eh, ei ihan niin kuin piti. Sen lisäksi ostin puikot ja yhden kerän lankaa. Nämä siis ensimmäisten kahden kuukauden aikana.

Olen kyllä ylpeä itsestäni, sillä ostot ovat jääneet todella pieniksi. Jos en olisi rajoittanut itseäni, olisin ostanut varmasti useamman kerän lankaa, kirjoja pilvin pimein ja vaikka mitä. Olen siis rajoittanut itseäni reilusti ja säästänyt rahaa. Olen oikeastikin laittanut rahaa säästötililleni, koska sitä jää yli, kun ei kuluta koko ajan kaikkeen, mitä milloinkin tekee mieli.

Viime viikolla mieleni olisi tehnyt ostaa työkengät, siis sisäkengät, joissa kulkea työpaikalla. Haluni johtui siitä, että kengät, jotka minulla oli työpaikallani, ovat täysin linttaan astutut, kelvottomat. Heitin ne roskiin. Sitten halusin ostaa talvitakin, koska yksi talvitakeistani on rikki vaikka kuinka monella tavalla. Sitten halusin ostaa talvikengät, koska ainoat talvikenkäni tuntuvat kovin painavilta ja ehkä pahentavat lonkka-reisialueen vaivojani.

Kuitenkin, kun nyt mietin asiaa, minulla on kotona sisäkengiksi kelpaavat kengät, jotka voin viedä työpaikalle. Ne ovat hyvät jalassa ja sopivat työasuihini loistavasti. Höh, ongelma ratkaistu. Sitten tajusin, että takit, joita katselin netistä, olivat ihan samanlaisia, kuin jollaisia minulla jo on naulakossa. Eli roskiin se rikkinäinen ja vielä jää kaksi, ohut villakangastakki ja paksu parkatakki. Höh, sekin ongelma ratkaistu. Talvikengät-ongelmaa en vielä ole ratkaissut, muuta kuin siten, että tänään koiran kanssa lenkillä kävellessä, kengät tuntuivat hyvältä jalassa. Ehkä kipuilu johtui alun järkytyksestä, kun aloin käyttää niitä taas kesäkauden jälkeen. Ne ovat kuitenkin hyvää merkkiä, joka sopii omille jaloilleni. Ne ovat myös samaa merkkiä kuin kesäkenkäni sekä nyt sisäkenkäkäyttöön joutuvat kenkäni. Höh, ratkaisinpa senkin ongelman.

Tämä järkeilyni todistaa, etten oikeasti tarvitse koko ajan kaikkea, mitä mieleni tekee ja rahaa jää säästöön. Voin säästöillä sitten ostaa jotain, mitä oikeasti haluan ja kaipaan.