Pizzaperjantai
Perjantai tarkoittaa yleensä vapaalle pääsemistä kaikissa muodoissaan. Vapaalle päästään yleensä töistä, mutta myös tiukoista rajoituksista, joita arkielämässä noudatetaan. Omassakin elämässäni olen tätä noudattanut ja toisaalta, miksei tietyistä asioista kannatakin löysätä joskus. Ainakin armollinen itselleen kannattaa olla, tosin sitä kannattaa olla muulloinkin kuin perjantaisin.
Tänäänkin tilaamme avomiehen kanssa pizzaa, vaikka elämänmuutoksestani olenkin varma. Uskon, ettei yksi pizza kaada muutostani, eikä sen tarvitse (enää) aiheuttaa mitään ”repsahdusta” ja ylensyöntiä koko viikonlopun tai jopa viikon ajan. Koska mitään repsahdusta ei tapahdu, ei minun tarvitse myöskään palata ruotuun tai aloittaa uudelleen mitään. Tein tietoisen päätöksen pizzasta ja sen syömisestä ja kannan siitä vastuun. Olen myös varma, ettei se vie mennessään uskoani muutokseen tai itseeni.
Perjantaina saa myös muita vapauksia, voi nukkua pidempään, voi valvoa myöhempään tai vaikka juoda viiniä vähän enemmänkin. Näistäkin olen luopunut pikkuhiljaa, koska ne eivät vie minua minnekään suuntaan. Viinin juominen tai alkoholin käyttäminen on vähentynyt huomattavasti, kun olen tajunnut, ettei bileissä ole sen tylsempää, vaikka joisinkin vähemmän tai vain vettä. Toisaalta en bileissä juuri edes käy… Nukkuminen pidempään toteutuu elämässäni vieläkin, mutta aika paljon pienemmässä mittakaavassa kuin ennen. Ennen saatoin nukkua viikonloppuisin iltapäivään saakka, nykyisin herään korkeintaan 2,5 tuntia myöhemmin kuin arkena. Yleensä en sitäkään, saatan nukkua ehkä puoli tuntia tai tunnin pidempään. Nukkumaan menen yleensä siihen aikaan kun väsyttää, joten en valvo pidempään viikonloppuisin.
Uni ylipäätään on tärkeämpää nykyisin. Vaikka olenkin aina nauttinut nukkumisesta, on siitä tullut entistä tärkeämpi osa elämää stressaavassa elämässä. Nukkuessa palaudun, joten unta on saatava riittävästi, jo arkisin. Uneen liittyvät myös tauot, sillä stressistä ei voi palautua kunnolla, jos nukkuu arkisin liian vähän eikä pidä taukoja työpäivän aikana. Stressistä palautuminen vaatii jo noita taukoja työpäivän aikana ja unikin on parempaa, jos on pitänyt taukoja. En ole edes pitänyt lounastaukoa saati mitään muita taukoja työssäni pitkään aikaan, mutta tämän vuoden keväänä aloitin ensin lounastauoista ja nyt aion siirtyä pitämään myös muita lyhyitä taukoja, jotta kehollani on aikaa palautua stressistä kunnolla.
Pizzaperjantaita kannattaa mielestäni viettää terveellisestä elämästä huolimatta ja juuri sen vuoksi, jotta voi kokeilla, mitä se epäterveellisempi ruoka tekee ja arvioida, kattaako siitä saatava hyvä olo sen haitat. Toisaalta voi myös havainnoida, saako siitä hyvää oloa ollenkaan.
Hyvä olo, joka on minulle tullut syömisestä, on osa ongelmaani. Olen syönyt tunteisiini, pahaan oloon ja hyvään oloon, ruokkinut itseäni erilaisissa tilanteissa, joissa minulla ei oikeasti ole ollut nälkä. Sellaisen syömisen aika on ohi. Opettelen syömään viidesti päivässä tavallista oikeaa ruokaa. En korvaa ruokaa enää herkuilla. Olen itselleni kuitenkin lempeä, olenhan vasta opettelemassa. Lempeys tarkoittaa itselleni tavallista arkea, ei repsahduksia.
Tänään vietän repsahdusvapaata päivää.