Talviloma = lukuloma?

Olin talvilomalla tässä vähän aikaa sitten. Vietin viikon lähinnä lukemalla. Luin yhteensä 12 kirjaa 9 päivän aikana. Aloitin Susan Abulhawan Jeninin aamut -teoksella. Se oli todella koskettava teos ja sai taas miettimään uudelleen Lähi-idän kriisiä ja Israelin ja Palestiinan tilannetta ja kuinka uskonto tekee ihmisistä vihollisia toisilleen. Pahat teot siirretään eteenpäin toisilla pahoilla teoilla. Mutta mihin se kaikki loppuukaan, jos kaikki toimivat näin. Kirja päätyi Helmetin lukuhaasteessa kohtaan 7, kirjassa rikotaan lakia. Maahaasteeseeni saan siitä Palestiinan.

Sen jälkeen täsmäluin säeromaanin kohtaan 27. Kirsti Kurosen teoksista valitsin Pönttö -nimisen kirjan. Se oli yllättävän mielenkiintoinen ja soljuva. Oli hyvä, että pääsin haasteen myötä tutustumaan säeromaanien maailmaan.

Seuraavaksi luin Roxane Gayn Hunger. Se oli minulle juuri sopivaa luettavaa ja todellinen kehopositiivisuuden perusteos. Gayn jälkeen laskeuduin uskonnollisen yhteisön elämään Essi Ihosen teoksella Ainoa taivas. Ainoa taivas päätyi kohtaan 46, kirjassa on sauna. Se oli aidontuntuinen kuvaus siitä, kun elää rajoittavassa yhteisössä ja alkaa miettiä asioita itse.

Seuraavaksi kävinkin Islannissa Satu Rämön matkassa. Sijoitin kirjan Islantilainen voittaa aina kohtaan 2. iloinen kirja, sillä teos oli melkoisen positiivinen ja hauska. Vastoinkäymiset otettiin vastaan iloisesti, islantilaisella tavalla. Pidin teoksesta todella ja se avasi minulle hyvin islantilaista elämää. Kun kävin Islannissa kerran, ihmettelin juuri asioita, jotka Rämö teoksessaan selitti, esimerkiksi kalliit ja valtavan kokoiset maastoautot, joita näki joka puolella.

Luin Jenny Rognebyn kirjan Ihmisen hinta sen vuoksi, että kannessa oli monta ihmistä, kohtaan 4 Helmetin lukuhaasteessa. Kun luin kirjan, innostuin kuitenkin niin paljon, että minun oli pakko lukea kaksi muutakin Leona-kirjaa, Kortit on jaettu ja Tarkoitus pyhittää keinot. Tulipa luettua väärässä järjestyksessä, mutta tykkäsin silti. Leona on poliisi, joka toimii myös lain väärällä puolella, ehkä sen vuoksi, että hänellä on sosiopaattisia piirteitä. Erilaista rikostarinaa tällä kertaa, kun yleensä päähenkilö on se, joka rikoksia selvittää. Näistä kirjoista saan maan Etiopia, koska Jenny Rogneby on syntynyt Etiopiassa, vaikka kirjoittaakin ruotsiksi ja ruotsalaisesta elämästä.

Amelie Nothombin teos Samuraisyleily meni kohtaan 29, Japaniin liittyvä teos. Kirja kuvaa belgialaisen nuoren naisen muuttoa Japaniin ja elämää Japanissa. Kirja on kaiketi omaelämäkerrallinen ja aidontuntuinen. Saan siitä maahaasteeseeni Belgia. K. K. Alongin Pakenijat päätti Kevätuhrit-trilogian ja se oli paras kirjoista. Se vei tarinan loppuun hienosti ja mielikuvituksellisesti. Kevätuhrit on nuorten kirja, mutta tykkään niistäkin välillä.

Seuraavaksi tartuinkin raskaampaan aiheeseen Marja-Liisa Heinon teoksella Puhu silmilleni. Kirja kertoo kuurosta entisestä natsista, joka asuu homopariskunnan yläkerrassa ja työskentelee antikvariaatissa. Olin todella kiinnostunut teoksesta jo ennen sen lukemista ja se täytti kyllä kaikki odotukseni. Mahtava kertomus.

Lomani päätti David Grossmanin teos Hevonen meni baariin. Kirja kertoo stand up -koomikon keikasta, yhdestä illasta, mutta koomikko kertoo illan aikana vitsien lisäksi tarinan elämästään. Melkoisen outo, mutta toisaalta piti otteessaan. Maahaasteeseen Israel ja Helmetin haasteessa kohta 43, kustantamon kirjasarjassa julkaistu teos. Grossmanin teoksista toinenkin on julkaistu Otavan kirjasto -sarjassa. Aioin ensin lukea Sinne missä maa päättyy, mutta tämä Hevonen meni baariin kiinnosti sittenkin enemmän.

hyvinvointi kirjat