Tavoitteita vuodelle 2020
Tulipa pieni tauko tänne blogiin, sillä tietokoneeni tilttasi. Uudella can do -asenteellani päätin, etten tarvitse tietokonetta ja tein kaikkea muuta. Siksi tauko sitten venyi ja venyi. Ehkä kuitenkin tarvitsen tietokonetta, ainakin tähän blogiin kirjoitteluun.
En tee uudenvuodenlupauksia, sillä ne ovat vähän hölmöjä. Haluan asettaa sen sijaan tavoitteita. Lukemisessa tavoitteena oli viime vuonna lukea 50 kirjaa. Helmet-lukuhaaste https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Helmetlukuhaaste_2020(198681) asetti tuon määrän ja oletin, että se olisi vaikea saavuttaa. Mutta eipä ollutkaan, vaan luin yhteensä 108 kirjaa viime vuonna. Tälle vuodelle asetin tavoitteeksi 75 kirjaa, sillä uskon tuossa viime vuoden määrässä olleen myös uutuudenviehätystä, innostusta siitä, että luen taas.
Asetin myös tavoitteen lukea 48 eri maalaisen kirjailijan teos tänä vuonna. Aion yrittää saada nuo kirjat mahtumaan myös Helmetin lukuhaasteeseen. Uskon, että se voi olla hyvin vaikeaa. Luulen saavani haasteeseen ehkä 40 eri maata, mutta viimeiset menevät varmasti suomalaisten kirjojen kanssa.
Olen aloittanut lukuhaasteeni jo 4 kirjalla. Ensimmäinen, jonka tänä vuonna luin oli Carlos Ruiz Zafonin Tuulen Varjo ja se sopi Helmetin lukuhaasteessa kohtaan 16, kirjalla on tärkeä rooli kirjassa. Samalla sain tästä Espanjan. Toinen lukemani kirja oli Alastair Reynoldsin Jäänpuskijat, josta sain Iso-Britannian ja kirja meni Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 39 kirjassa lennetään. Kolmas kirja oli Khaled Hosseinin Leijapoika, kohtaan 21, pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta. Siitä sain Afganistanin. Neljäs lukemani kirja tänä vuonna oli Jevgeni Vodolazkinin Lentäjä. Vodolazkin on syntynyt Ukrainassa, joten siitä yksi maa lisää. Kohta Helmetissä on 22 kirjassa on epäluotettava kertoja, sillä päähenkilön muisti ei ole ihan kunnossa. Aluksi ajattelin, että otan haasteeseen mukaan viime vuonnakin kerätyt maat, mutta en sitten kuitenkaan. Hyväksyn haasteeseeni viime vuodelta vain Australian, Helen Garnerin Vierashuoneen, sillä sen luin vuoden viimeisinä päivinä ja nimenomaan tätä haastetta varten.
Tähän mennessä lukemistani kirjoista paras oli Jäänpuskijat, ihan uskomaton avaruusseikkailu. Tykkään sellaisista todella paljon ja tässä tapahtui ihan koko ajan. Mitään turhaa ei oltu kuvattu, tuntui ettei yhtäkään turhaa sanaa ollut. Aiemmassa Reynoldsin kirjassa asiat tapahtuivat todella paljon hitaammin ja kuvausta riitti minusta turhistakin asioista. Mietin sitä, oliko toinen lukemani kirja sen vuoksi tylsempi, että se aloitti trilogian ja että kirjailija on laajentanut yhden tarinan kolmeen kirjaan?
Pidin kyllä Tuulen varjostakin, eri tavalla uskomatonhan sekin tarina oli. Miltei dekkarimainen ja tunteisiin vetoava tarina. Todella nopeasti luettu, vaikka olikin yli 600 sivua. Leijapojassa taas käsiteltiin hienosti syyllisyyttä ja mitä sen käsittelemättä jättämisestä koituu. Leijapoika olisi myös hyvä tietopaketti Afganistanista ja elämästä siellä. Sodastakin. Koskettava kirja.
Vodolazkinin Lentäjä oli yllättäen minulle todella sopivasta aiheesta ja siten todella kiinnostava, vaikka aluksi luulinkin lukevani tarinaa sodan ajan lentäjästä. Miten väärässä olinkaan ja hyvä juttu.
Lisää kirjoja olen suunnitellut bujooni jo huomattavan määrän ja osa on varauksessa kirjastostakin. Lukeminen auttaa minua stressin purkamisessa, joten se on tärkeä osa elämääni tänä vuonnakin.
Tärkeämpi tavoite tälle vuodelle on rakastaa itseäni, pitää itseäni arvokkaana. Kliseisesti because I’m worth it. Minä riitän. Aion elää terveellisemmin, tehdä keholleni ja mielelleni tärkeitä ja hyviä asioita. Rakastan kehoani, joten haluan auttaa sitä voimaan hyvin. Haluan myös mieleni voivan hyvin, joten haluan antaa mielelleni aikaa tehdä sitä miellyttäviä ja rauhoittavia asioita. Mitään yksittäisiä lupauksia en tästä aiheesta halua tehdä, sillä haluan tekojen olevan siinä hetkessä hyviä ja arvokkaita, ei täynnä kieltoja ja yksityiskohtaisia pyrkimyksiä tai ehdottomuutta. Kokeilen silti lakkoa colajuomista, mutta en lupaa mitään, tavoitteeni on, että jossain vaiheessa voisin juoda vaikka puoli litraa colajuomaa viikossa, eikä mitään lakkoa tarvittaisi.
Tavoitteeni on myös muistaa, että asenne ratkaisee, vaikka epäonnistuisinkin, vaikka häviäisin, vaikka mitä tapahtuisi. Jos olen positiivisella asenteella, uskoen siihen, että minä pystyn, minä voin, minä teen, saan jotain aikaiseksi, vähintään oppimiskokemuksia. Jos arvostan itseäni, olen oman elämäni voittaja.