Valoa kevääseen
Kevät on tuonut valoa pimeyteen. Illat ovat ihanan valoisia ja keväisiä. On ihana kävellä koiran kanssa ulkona. Vaan juoksu ei kuljekaan. Harmitusta olen tuntenut ja pettymystä, kun juoksin viime viikolla ensin yhden onnistuneen aamulenkin pimeydessä pelästyttäen joukon jäniksiä ja toisen lenkin sitten lopahtaessa heti alkuunsa. Ongelma on osin henkinen, itsehän päätin, että voin antaa lenkin päättyä pettymykseen. Viimeiset kolme lenkkiä ovat siis olleet sellaisia, että juoksen sen minkä jaksan ja kävelen väliin. Eilistä lenkkiä pidin jo onnistuneena, vaikken tavoitteisiin päässytkään.
Eilen pystyin myös analysoimaan, missä vika olisi. Muistelin taas isäni kysymystä vuosien takaa, miksi et jaksa, onko kyse hengityksestä vai lihaksista? Huomasin, että pystyn kyllä hengittämään, mutta lihaksiin ottaa kovempaa. Mietinkin sitä, mitä aloittaessanikin tämän projektin, mitä, jos nyt on väärä aika minulle? Mitä, jos olisi kannattanut harjoittaa lihaksia ensin? Toisaalta en ole ihan noin mustavalkoinen, vaan mietin, mistä kaivaisin lihaskuntoharjoitteita itselleni, jotta voisin harjoittaa lihaksia nyt. Juoksen nyt minkä jaksan ja alkaisin treenata lihaksia enemmän samalla.
Olen jopa aloittanut jo huhtikuulle uuden haasteen. Teen joka päivä fysioterapeuttini määräämiä liikkeitä, kahdesta viiteen eri liikettä, vahvistaakseni takapuoleni lihaksia. Tuntuu ehkä hassulta jollekin, joka on motivoituneempi, että miksi vasta nyt teen liikkeitä joka päivä, mutta minulle se on nyt isompi juttu. En ole ollut motivoitunut, enkä uskonut sen auttavan. Liikkeiden tekeminen jäi aina n. 3 kertaan viikossa.
Mietin jopa sitä, että voisin ostaa joltain pt:ltä lihaskunto-ohjelmaa, jolla harjoittaisin juuri juoksussa tarvittavia lihaksia. Toisaalta, voisin ehkä käydä vain fyssarillani pyytämässä sellaisia? En oikein tiedä, toisaalta korona-aikana ei tee mieli käydä missään turhaan, joten ehkä netistä etsiminen tai ostaminen on se juttu.
Mietin myös asioita helpottamaan juoksemista ja yksi niistä on reppu. Mietin sopivaa reppua lenkkeilyyn, jonne mahtuisi vaatteiden lisäksi läppärikin. Sekin motivoisi lisää, kun ei olisi niin monimutkaista lähteä. Tilasin jo uudet urheiluliivit, jotta siltäkin osin lähteminen helpottuisi, kun juoksuun sopivia liivejä olisikin kahdet.
Ehkä tämä kuulostaa vähän välineurheilulta, mutta mielestäni motivaation esteitä on pakko madaltaa, jotta jaksaisi. Jos vain hampaat irvessä vääntää, että on pakko pystyä, vaikka vain yksillä varusteilla ja juostava aina jättäen toisen vaatekerran töihin, alkaa motivaatio aika nopeasti laskea kohti nollatasoa. Joten jatkan välineurheilulinjallani.