Oon välillä aika paljonkin kaivannut tätä. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon ja samalla kuitenkin kaikki on pysynyt ihan ennallaan. Tammikuun alussa sain vihdoinkin työn, jota voin tehdä juuri sellaisella tahdilla kun olin toivonutkin. Juuri kun pääsin jonkinlaiseen tasapainoon työn, opintojen ja vapaa-ajan kanssa, pitikin kaikki laittaa yhtäkkiä tauolle kun loukkasin itseni. Vietin elämäni ensimmäisen sairasloman, kävelin pitkiä kävelylenkkejä ja ehdin ajatella.

Kesällä tein edellisiin kesiin nähden paljon vähemmän töitä, mutta tekemistä oli silti, sillä elokuussa menin naimisiin. Nyt syksyn aikana olen tehnyt sivuaineen takia rästiin jääneitä opintoja, aloittanut kandia, liikkunut ja elänyt onnellista avioelämää. Samalla olen kuitenkin aiheuttanut itselleni turhaa stressiä opinnoista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Turhan stressin lisäksi tänä syksynä pimeys on tuntunut vielä normaalia syksyä raskaammalta. 

Siinä tiivistys tämän vuoden tapahtumista, luulen että palaan pian. Pää on täynnä ajatuksia ja asioita joita pitää kirjoittaa. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan voitan tätä syksyn synkkyyttä, mieli on kevyempi. Onhan tänään päivä jo muutaman minuutin pidempi ja ikkunastakin näkyy lunta! 

pus, kerttu