144 päivää aikaa

Huh kun joululoma teki hyvää! On tullut oltua maalla ja kaupungissa, kylässä ja kotona. On vähän juhlittu ja nukuttu pitkiä yöunia, tehty paljon käsitöitä ja leikitty kissojen kanssa. Nyt pitäisi kai pikkuhiljaa alkaa asennoitua arkeen. Helsinkiin palaan perjantaina, koulu alkaa maanantaina. Oon edelleen aika hukassa tulevista kursseista, esimerkiksi tänään tajusin että loman aikana piti lukea yksi kirja kolmesta vaihtoehdosta. Yksi kirjoista löytyi Tampereen kirjastosta, hyvinhän tässä yhden kirjan ennen maanantaita lukee.. Okei ja asiaan.

Vuosi vaihtui, ja niinkuin about joka toinen ihminen, menin minäkin lupaamaan jotain. Joka vuosi on kai tehty vaikka jos minkä näköisiä lupauksia, mutta ikinä ei mitään kovin tosissaan tai suunnitelmallisesti. Viime syksy meni elämäntapojen kannalta tosi huonosti, vaikka olinkin lokakuun ilman lihaa, karkkia ja melkein kokonaan ilman alkoholiakin. En juurikaan viettänyt railakasta opiskelijaelämää enkä bailannut mitenkään erikoisen paljon.

Muutto, opiskelu ja viikonloppuisin Tampereelle matkustelu veivät paljon energiaa ja monesti löysinkin itseni syömässä milloin mitäkin herkkuja ja viettämällä illat kotona hömppäsarjoja katsellessa. On aika käsittämätöntä miten sitä antaakaan itsensä elellä niin huonoilla elintavoilla, vaikka kokoajan tietää kuinka nauttii liikunnasta ja siitä fiiliksestä, kun syö hyvin ja terveellisesti.

31.12.13 sovittiinkin porukalla, että nyt uuden vuoden lupauksena haastetaan toinen toisemme johonkin liikunnallisiin haasteisiin. Koska kaikilla on tietenkin erilaiset suunnitelmat ja tavoitteet, sai jokainen päättää omat haasteensa. Jokaisella piti kuitenkin olla haateita enemmän kuin yksi, ja taso piti olla sellainen, että niiden eteen tulisi edes vähän tekemään töitä. Haasteet kirjoitettiin ylös, aikarajaksi sovittiin 1.6.2014. Haasteen alkaessa siihen oli noin 22 viikkoa, 151 päivää aikaa. 

Ja omat, henkilökohtaiset tavoitteet: 

Siinäpä ne.

– Vyötärön mittana on sellainen, joka se on joskus ollut, silloin, kun fiilis omasta itsestä ja kropasta on ollut hyvä, tällä hetkellä olo on enemmänkin pulla.

– Halusin mukaan yhden tankotanssi-haasteen, ja aysha (vai ayesha??) saa liikkeenä olla sellainen jossa onnistu puolessa vuodessa. Välillä tuntuu että se voisi mennä piankin, useimmiten ei. Tankoiluharrastukseen aion muutenkin panostaa enemmän, sillä syksyn edetessä huomasin, että edistystä tapahtuu laiskallakin treenitahdilla, nyt haluan katsoa mihin tavoitteellisemmalla harjoittelulla pystyy. 

–20x 10km lenkki. Miko heitti tän haasteen ensin itselleen, siitä innostuneena haastoin itseni tähänkin. Lenkkeilin kesällä aika paljonkin, varsinkin Elokuussa kun en ollut enää jäsenenä kuntosalilla. Ideana on siis vähintään kerran viikossa 10km lenkki. Fiiliksen mukaan saa juosta tai kävellä, suunnitelmana on tietenkin juosta (eli hölkätä) suurin osa. Tätä ollaankin jo toteutettu, heti 2.1 heitettiin eka lenkki osittain kävelemällä, eilen juoksin koko kympin hirveessä vesi- loska- ja lopulta lumisateessa. Tässä haasteena on juoksukunnon parantamisen lisäksi myös sen opettelu, että lenkille voi lähteä talvellakin, eikä aina tarvitse odottaa täydellistä juoksusäätä. Sellaista ei nimittäin ennen kesäkuuta varmasti ole. 

– 1 spagetti eli spagaatti eli spagu eli sapagaadi. 1 tarkoittaa sitä, että ainakin toisen puolen. Tällä hetkellä puolissa ei kyllä ole sen kummempaa eroa, kesällä aktiivisemmin venytellessä ero oli selvä. Tän piti mennä jo viime vuoden puolella, ja kesän kuvista päätellen olis kyllä mennytkin, jos syksyn aikana venytelly esim yhtään. Tässä samassa tietenkin muukin kehonhuolto ja venyttely. Tampereella asuessa kävin usein Bodybalance-tunneilla ja tykkäsin niistä kyllä paljon. Syksyn aikana oon käynyt yhdellä supertylsällä joogatunnilla ja yhdellä kivalla joogatunnilla, seuraavaksi kokeilen pilatesta. 

– 1 leuka. Jos edes yksi. Tällä hetkellä en pääse yhtään. Tämän toteutumiseksi on suunnitelmissa käydä lenkin ja tankoilun lisäksi myös salilla. Onneksi on unisport ja vuodeksi maksettu jäsenyys.

Nää kaikki haasteet kaikki kuitenkin liittyy yhteen kokonaisvaltaisempaan tavoitteeseen, siihen että omaan hyvinvointiin panostaisi enemmän. Sen tajuamiseen, että pienillä valinnoilla on suuri merkitys. 

Ohhoh tulipa kirjoitettua! Ihanaa palata taas arkeen, saada jotain rutiinia elämään. Tällä hetkellä asia josta vähän elämässäni iloitsen on tämä blogi. Fiilis on hyvä.