miniloma

Jemina tiivisti hienosti tässä viikonloppunsa, ja koska tapahtumat sijoittuivat meitsin huudeille, on oma viikonloppukertomukseni samanlainen. Tiivistetysti, oli kivaa, olen onnellinen. Onnellisuuteen liittyy tottakai muutakin kuin tämä yksi viikonloppu, mutta tämän viikonlopun muistan varmasti pidempään kuin perus-bileiltamat. Näihin tunnelmiin ja onnellisuuden aiheisiin palaan varmasti vielä.

Yksi onnellisuusasia alta pois, nyt on on vihdoinkin kirjauduttu asunnonhakijaksi Hoasin jonoon. Vaikka kuinka tykkäänkin tästä kämpästä ja tän sijainnista, en malta odottaa että pääsen muuttamaan Mikon kanssa keväällä saman katon alle. Viimeksi ollaan asuttu kahdestaan joulukuussa 2011, ja vaikka kuinka kämppiselämä onkin halpaa ja kivaa, ootan oikeesti todella paljon sitä että päästään taas pitkästä aikaa olemaan ihan vaan kahdestaan. Vaikka muuttoon on edelleen yhtä pitkä aika, on silti ihanaa tietää että jotain konkreettista on jo asian eteen tehty. Mua ei edes haittaa se, että Hoasin kämpät on persoonattomia ja rumia ja muovimatoilla vuorattu, kun tiiän että ympärillä on sitten vaan meidän omia tavaroita eikä toivottavasti mitään suuria kompromissiratkaisuja. Budjettiratkaisuja saa olla ja varmasti tuleekin olemaan, mutta toivottavasti nyt osataan harkita vähän enemmän mitä tarvitaan ja millaista halutaan kuin silloin 2009, kun ensimmäiseen kämppäämme muutettiin. Ohh en malta odottaa.

Ilona lähti tänään viikoksi matkustelemaan, ja tämä kämppä on erikoisen rauhallinen ja hiljainen Tälläiset pidemmät yksin kotona olemiset on kyllä olleet harvassa, oon tainnut tähän mennessä olla kaksi yötä yksin täällä. Ollaan toki oltu pidempiäkin aikoja eri paikoissa, mutta reissaamassa olen ollut melkein aina minä.

Viikonloppuna en minäkään ottanut yhtäkään kuvaa, mutta sen ensimmäisen villasukan kanssa kävi kuitenkin niin, että siitä tuli liian leveä. ja ruma. 

Näin sille sitten kävi.