Tänään sammutin herätyskellon unissani ja nukuin tunnin ylimääräistä. Vaikka aamulla olikin kiire, oli tämä päivä kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä päivä.

Ensimmäinen hyvä asia oli aamuinen fysioterapeuttikäyti. Syytä pitkän aikaa vaivanneen lonkan liikkumattomuuteen ei kerrasta löytynyt, mutta tapaamisesta jäi hyvä mieli. Pääasiassa sain vahvistuksen ulkopuoliselta siitä, että en vain kuvittele ja suurentele asioita päässäni, vaan pientä vikaa jossain oikeasti on. Lonkan lisäksi tutkittiin muutenkin vartalon asentoja, ja ilmeisesti ryhdissä olisi selvästi parantamisen varaa.. Sain kotiläksyksi aika klassiset jumppaohjeet, joita pitäisi nyt tehdä joka päivä kuukauden ajan. Nyt aion kyllä tehtävästä selviytyä, olis kai aika tyhmää laiminlyödä omaa terveyden edistämistä sillä ettei muka ehdi käyttää siihen 15 minuuttia päivässä. Varattiin heti myös uusi aika tammikuulle, silloin sitten nähdään auttaako kotijumpat. 

Terapoinnin jälkeen poljin koululle, ja pieni hyvä hetki oli toimiva tulostin. Meillä oli visuaalisen suunnittelun päätösesitykset ja sitä varten piti vielä tulostaa viimeisetkin jutut. Tehtävänä oli kurssikansion tekemisen lisäksi ”pecha kucha” -esitys, jossa piti ottaa töistä 20 kuvaa ja kertoa jokaisesta 20 sekuntia. En valmistautunut mitenkään erikoishyvin, mutta esitys meni loppujen lopuksi ihan mainiosti! Annettiin toinen toisillemme palautetta, ja oli tosi kiva lukea mitä muut olivat esityksestä mieltä. 

Päästiin koulusta melkein tunti etuajassa, ja säästyneen tunnin elämästäni käytin skypepuheluun Mikon (ja vähän Hannunkin) kanssa. Etäsuhde on välillä aika tylsä juttu, ja tällaiset ihan höpöhöpö-juttelu-puhelut piristää päivää tosi paljon. 

En kyllä tiedä mihin ton kuvan tarkennus on karannut. Mutta päivän viimeinen piristys oli se, että sain Tekstiilimateriaalit-kurssin kansion tehtyä aika siististi ja vieläpä ajoissa! Huomenna onkin sitten enää sen kurssin tentti ja sitten joululoma, hui. Tentti on edellisten vuosikurssien opiskelijoiden mukaan tosi vaikea ja siitä harva saa hyvää numeroa, mutta minäpä en oo lukenut siihen yhtään. Viimeset 2 viikkoa on kouluhommien kanssa mennyt jo sellaisella ei pysty enää mihinkään-meiningillä, että luotan ton tentin kanssa johonkin piiloiseen muistiin josta sitten keksin ne vastaukset vaikka nyt en osais kertoa mistään mitään.