”Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät!” – Nalle Puh

Olen viime aikoina usein tullut ajatelleeksi ystävyyttä ja läheisiä ystäviäni. Minulle ystävyys on niin iso ja laaja asia, että sitä on melkein mahdotonta kuvaillla. Ystävät tukevat, kannustavat ja  huolehtivat. Rakkaat jakavat keskenään vaikeitakin asioita; he voivat puhua ja nauraa mistä tahansa. Tosi ystävät eivät arvostele syyttävästi eivätkä käännä selkäänsä. Heidän seurassaan voit olla aito itsesi ilman minkäänlaista maskia. Ystävät saavat puhua toisilleen kriittiseen sävyyn ja antaa napakoitakin elämänohjeita. Aina täytyy muistaa, että he tekevät näin, koska välittävät. Läheisen ystävän tulee olla rehellinen ja aito. 

 

 

Viime ajat eivät ole lukeutuneet ”elämäni hienoimpaan aikaan”. Arkeeni on kuulunut paljon huolta, ahdistusta ja stressiä. Olen huomaamattani (ja osittain ehkä tietoisestikin) sulkeutunut omaan maailmaani ja eristänyt sosiaalisuudelta. Onneksi tähän tuli eilen stoppi (kiitos jo tässä vaiheessa näille mahtaville tyypeille, jotka sitkeästi jaksoivat inttää minua ihmistenilmoille)! Kuivinsuin ja tärisevin käsin kohtasin jälleen ystävyyden, jonka voima yllätti minut.

Minulla on maailman ihanimmat, kauneimmat ja aidoimmat ystävät <3 Iso kiitos teille kaikesta!

-Ida

Ps. Rapsutuksia myös maailmankaikkeuden parhaimmalle karvakuonolle. Pelastat jokaisen päivän 🙂