Joulu tropiikissa ei ole sama asia

Joulufiiliksen löytäminen ei ole helppoa etelän lämmössä. Koko sielu ja ruumis ovat orientoituneet vuosien varrella jouluun, joka tapahtuu kynttilöiden loisteessa sisätiloissa, kun ulkona paukkuu pakkanen. Joulusaunan hiljaisuus, kuusen tuoksu, joulupukin odotus, jouluruokien valmistus ja herkuttelu. Loputtomat suklaakohvendit. Ympärillä oleva perhe. Se on minun jouluni.

Kun kaikki edeltä mainitut puuttuvat, mitä jää joulusta jäljelle? Nyt perheeni sisältää minut ja uunituoreen aviomieheni. Olemme molemmat töissä todennäköisesti kaikki joulunpyhät, sillä kun muualla on loma, meillä turismin parissa työskentelevillä on töitä. 

Yritämme kuitenkin parhaamme. Eilen olin mökissämme yksin kissojen kanssa, sammutin kaikki valot. Laitoin kynttilöitä palamaan ja joululauluja soimaan. Keraamisessa tuoksulyhdyssä oli veljen tyttöystävän nerokkaasti lahjoittamaa kuusimetsän tuoksuista löylytuoksua. Hetkeksi sain luotua synkän ja pimeän joulufiiliksen tupaani, yritin sulkea korvani ulkoa kantautuvalta heinäsirkan siritykseltä.

Paketoimme illalla lahjat. Jouluaattona lämmitetään joulusauna, hangessa pyöriminen on ehkä hieman vaikeampi toteuttaa. Jouluruokana kasvisruokailijoille on tarjolla mausteista intialaista currya. Toisaalta olen aina ollut sitä mieltä, että intialainen curry on hyvin lähellä piparin makua, joten se menköön.

Riisipuuron valmistuksessa ei ole ongelmaa. Riisiä löytyy takuuvarmasti ja kanelipuu kasvaa takapihalla. Ja sitten vain laulamaan Let it snow ja toivotaan parasta.

Kuva täältä.

Lämmintä ja ihanaa joulua kaikille!