”Onko Indonesiassa lainkaan kulttuuria?” – Eli typerien ihmisten typerät kysymykset
Tällaisen kysymyksen esitti minulle vanhempi suomalainen nainen tuossa tunti sitten hetki ennen kuin lähti perheineen kohti kotia.
Siis mitä?
Indonesia on väkiluvultaan maailman neljänneksi suurin valtio. Väkeä täällä on arviolta 250 miljoonaa. Indonesia koostuu yli 17 000 saaresta, joilla puhutaan virallisen Bahasa Indonesia -kielen lisäksi satoja muita kieliä. Vaikka tänä päivänä suurin osa väestöstä on muslimeja, kaikkialla näkyvät koko maan kattaneen hindulaisuuden perinteet. Balin väki harjoittaa hindulaisuutta edelleen ja maassa on myös miljoonia budhalaisia sekä kristittyjä. Indonesia on ollut vuosisatojen varrella muun muassa Hollannin ja Japanin vallan alla.
Yogyakartan läheisyydessä oleva Borobudur-buddhatemppeli on Unescon maailmanperintökohde kuten myös Borobudurin läheisyydessä sijaitseva Prambanan-hindutemppeli. Varjonukketeatterit ja mytologia ovat läsnä vielä tänäkin päivänä.
Balilaiset tanssit ja seremoniat, sumatralaiset transsi- ja voodoo-perinteet, Sulawesin Tana Torajan hautajaisseremoniat, satumainen ruokakulttuuri. Rakennustaide ja käsityöt, kylien kalastusperinteet, rennon laiska viidakkomeininki. Mitä se kulttuuri oikeastaan edes käsittää?
Aloin kertomaan buddhatemppeleistä Jaavan saarella mutta naista ei vastaus kiinnostanutkaan. Hän oli vain heittänyt ilmoille mielipiteensä kulttuurin vähyydestä ja juttelikin jo toisista aiheista. Verenpaine meinasi nousta.
Mutta vastaus naisen ääliöön kysymykseen: on Indonesiassa kulttuuria. Kaikkialla on. Kun lopettaisit suorittamisen ja keskittyisit katsomaan ympärillesi.
Pakko vielä kertoa, että samainen nainen näki snorklausreissulla dugongin, uhanalaisen vesinisäkkään ja valitti veneessä reissun jälkeen ettei ollut nähnyt yhtään rauskua.
Kuvat Jemma T ja National Gepgraphic (dugong).
