Reppureissaajan luottotarvikkeet

luottotarvikkeet.jpgOletko lähdössä reissuun? Katso pakkausvinkit!

Monta kertaa olen pakannut laukkuni, jättänyt kylmän Suomen taakseni ja lähtenyt reppu selässä reissaamaan. Useimmiten suuntana on ollut Aasia, mutta muutaman kerran olen suunnannut myös Väli-Amerikkaan. Tässä jutussa ja parissa seuraavassa muutamia pakkausvinkkejä tuleville reppureissaajille, jotka matkaavat lämpöiseen kohteeseen.

Kaikki lähtee hyvästä kassista tai rinkasta. Perinteinen selkään heitettävä rinkka on aina hyvä vaihtoehto, mutta myös pyörät kassin pohjassa ovat väsyneen matkalaisen ehdoton pelastus. En kuitenkaan keskity nyt sen enempää kassin valintaan, varmasti retkeily- tai urheilukaupoista löytyy sopiva kassi kamojen roudaamiseen. Ja isoista hypermarketeista voi tehdä hyviä löytöjä rinkan suhteen! Itse aloitin reissaamisen serkun vanhan rinkan kanssa eikä kassissa ollut mitään moittimista. Mitä nuhjuisempi kassi sen vähemmän se kiinnostaa matkan varrella vaanivia pitkäkyntisiä.

Perussääntö pakkaamisessa on tämä: karsi. Ja karsi vielä kerran. Ja vielä kerran. Mitä kevyempi laukku, sen kevyempi mieli. Tapasin kerran Indonesiassa 73-vuotiaan saksalaisnaisen, joka matkasi yksin ympäri seutuja laukussaan vain kamera, kaksi mekkoa, kahdet alushousut, saronki, hammasharja- ja tahna sekä palasaippua. Kaikki kunnioitus häntä kohtaan ja hattua nostan, mutta itse en lähtisi enää matkaan ilman seuraavia tarvikkeita.

1. Hyvät sandaalit. Muun muassa Merrell valmistaa sandaaleja, jotka ovat käsittämättömän hyvät jalassa mutta eivät näytä kamalilta urheilusandaaleilta. Samat popot käyvät kaupunkiin, viidakkoon, rannalle, trekkaamaan ja baariin, voiko parempaa toivoa? Hinta saattaa hieman kirpaista varvastossuihin verrattuna, mutta säästyt lenkkikenkien ja erillisten kävelysandaalien raahaamiselta kokonaan. Ja nämä kengät kestävät vuosia, ei tunteja niin kuin olen karvaasti joutunut toteamaan Bangkokin likaisella kujalla.

kl.jpg

Kuva: Petronas-tornit, Kuala Lumpur, Malesia

2. Riippumatto, laskuvarjokangasta. Menee uskomattoman pieneen tilaan eikä paina juuri mitään. Voit ripustaa oman mattosi paikassa kuin paikassa ja katsella auringonlaskua merituulen hivellessä hipiääsi paikan varustetasosta riippumatta. Riippumattoja saa urheiluliikkeistä tai tilaamalla netistä, hinta kolmestakympistä ylöspäin.

3. Hyttysverkko. Ei tarvita läheskään joka paikassa, mutta kun sitä tarvitaan, sitä tarvitaan pahasti. Olin vuonna 2005 Vietnamissa Muine-biitsillä ja jumalaton hyttysparvi valtasi resorttimme. Ilman hyttysverkkoa olisin saanut satoja pistoja yön aikana ja mahdollisesti pilannut matkani saamalla malarian tai dengue-kuumeen. Halpa majapaikka tarjosi hyttysverkot, mutta niissä oli niin suuria reikiä, että sisään olisi päässyt lepakkokin. Kun valitset moskiittoverkkoa, kannattaa ehdottomasti ottaa se hivenen kalliimpi versio, jossa verkon saa ripustettua kattoon neljästä kulmasta, ei keskeltä rinkulasta. Jälkimmäiseen v*ttumaisuuden huomaat vasta sitä käyttäessäsi ja joudut heittämään verkon roskiin niin kuin ystäväni viime keväänä.

4. Linkkuveitsi. Esimerkiksi Leatherman Wave. Tarvitaan kaikenlaiseen puuhasteluun ja muun muassa hedelmien kuorimiseen ja leikkaamiseen.

5. Ikivanha kulunut ohut froteepyyhe. Kevyt, kuivaa tehokkaasti ja kuivuu nopeasti. Reissun lopussa pyyhkeen voi surutta heittää roskiin kassista tuliaisten tieltä. Olen joskus kokeillut kalliita matkapyyhkeitä, mutta en voi niitä suositella. Matkapyyhkeitä on (ainakin) kahdenlaisia, joista toinen on hieman parempi kuin toinen. Toinen versio ei kuivaa eikä kuivu, haisee koko ajan märälle rätille. Eli siis surkea ja vieläpä kallis. Hieman parempi matkapyyheversio on ohutta mikrokuitukangasta ja toimii alussa moitteetta, kuivaa ihon ja kuivuu nopeasti. Mutta kuukauden käytön jälkeen pyyhe lakkaa kuivaamasta, syynä voi myös olla aasialaisissa pesuloissa käytettävät kemikaalit, mutta pyyhkeen joutui joka tapauksessa heittämään roskiin.

6. Sonett-pyykkisaippua tai vastaava. Pesee hyvin pikkupyykit, poistaa tahrat. Menee pieneen tilaan eikä tarvitse pesusankoa niin kuin pesupulverit.

biitsi.jpg

Kuva: Apo-saari, Filippiinit

7. Pari vaatekerrosta, mahdollisimman kevyitä toppeja tai t-paitoja, pari kevyttä hametta (saa myös paikan päältä, riippuu minne olet menossa), shortsit tai farkkusortsit. Yksi tumma kevyt (trikoo)mekko, joka käy vähän hienommasta vaatteesta jos sellaiselle tulee tarvetta. Yhdet pitkät (puuvilla)housut ja pitkähihainen pusero matkustamista ja kylmiä iltoja varten. Tuulitakki, joka pitää sadetta. Ja tietysti uima-asu.

8. Saronki eli iso huivi/kangas. Saa paikan päältä, toimii peittona, pyyhkeenä, rantamekkona, tyynynä.

9. Silkkinen makuupussi. Painaa 200 grammaa ja toimii sekä aluslakanana että peittona mestoissa, jossa lakanat eivät ole puhtaimmasta päästä. Pusseja saa esimerkiksi Helsingin Hämeentien Reilun Kaupan Tähti -liikkeestä.

10. Taskulamppu. Monella pikkusaarella iltaisin on kovin pimeää. Otsalamppu on paras jos joutuu esimerkiksi pakkaamaan laukun pimeässä.

11. Kamera. Reissuvalokuvia on kuitenkin niin kiva katsoa ja fiilistellä.

12. Pieni ensiapulaukku, jossa desinfiointiainetta, laastareita, sidetarpeet, särkylääkettä, matkapahoinvointilääkettä (jos sellaiseen on taipuvainen), korvatipat, silmätipat sekä lääkkeet ja voiteet hiivatulehduksen hoitoon. Mahdollisesti myös antibiootteja turistiripuliin ja/tai virtsatietulehdukseen.

Lisäksi mukaan naru, ilmastointiteippiä, pari pyykkipoikaa, neulaa ja lankaa, pienet sakset (jos linkkuveitsessä ei ole), hakaneuloja ja lukko. Myös pieni matkapuntari, jolla voi mitata rinkan painon, on kätevä.

 

Tulossa samasta aiheesta: Reppureissaajan luottokosmetiikka ja hiushoito sekä Reppureissaajan luottolinimentit.

 

Kuvat: Merrel, Ticket To The Moon, Leatherman, Petzl

 

Suhteet Oma elämä Matkat

Laajennettu omistajuuskäsite

loytaja_saa_pitaa.jpg

Oma on omaa ja omista pidetään huoli. Lainata voi jos palauttaa. Varastaa ei saa, varsinkaan yhteisistä hyvistä. Olen tässä lähiaikoina huomannut, että kaikki eivät kuitenkaan ajattele samalla tavalla ja jotenkin minun pitäisi osata se hyväksyä.

Kun palasin Suomesta takaisin toiseen kotiini tänne Indonesiaan, huomasin, että muutama tavarani oli vaihtanut sillä aikaa omistajaa. Hajamielinen ja ehkä kevyen leväperäinen mieheni oli lainannut jollekin reppanalle turistille minun Pariisista ostaman punaisen mekon. Miksi juuri sen mekon, miksei ihan mitä tahansa muuta retkua? Koskaan en nähnyt sitä lempileninkiä enää. Lähtiessäni mies oli vedonnut sähköjen ajoittaiseen puuttumiseen vinkuessaan minikaiuttimiani lainaan siksi aikaa, kun olin töissä Suomessa. Takaisin tultuani ei tuota ihanaa pientä Singaporen minikaiutinta ollut enää missään. ”Ihan varmasti se oli täällä vielä viime viikolla.” Ahaa, ei ole enää. Samoin oli käynyt myös muutamalle korulle, jotka tosin löytyivät pyykkärimummon kaulasta pari viikkoa myöhemmin.

Kun olin Suomessa, oli kaukokaipuinen mieheni laittanut vasempaan nimettömäänsä tänne jättämäni sormuksen. Yhtenä päivänä ei sormus kuitenkaan ollut enää sormessa eikä sitä etsinnöistä huolimatta löytynyt. Kaksi kuukautta myöhemmin sormus oli ilmaantunut sukellustankkien täyttäjän sormeen, oli kuulemma saanut sormuksen joltain suomalaiselta turistilta lahjaksi. Olin ostanut sormuksen Balilta.

Sama kävi oikeiden crocksien suhteen. Kovin väitti venepoika, jonka kuukausitulot ovat viidenkympin luokkaa, appiukon kenkiä omikseen. Ei sillä, etteikö poju olisi niitä popoja ansainnut, mutta en voi jaksaa hyväksyä ”löytäjä saa pitää” -asennetta sillä mentaliteetilla, että kun selkänsä kääntää, niin kama vaihtaa omistajaa.

Eilen kävin kävelemässä kylillä ja näin mukavan näköisen miekkosen päässä Helsingin sukelluskeskuksen sukellushuivin. Oli varmaan kioskista ostanut. Ja paikallisella kalastajalla oli viidakkopojan parhaan kaverin cowboy-hattu päässään kalastusreissulla, hyvin suojasi polttavalta auringolta. Resorttiin muistoksi jätetty hattu löysi tiensä vaihtokauppojen kautta kalastajan päähän.

Hiekalle jätetyt varvastossut ovat kenen tahansa käytettävissä, kuuluvat kaikille. Samoin veneiden bensiini. Kun joku työkavereista lainaa taskulamppuasi, älä kuvittelekaan näkeväsi sitä enää ikinä. Tai ehkä vonkauksen jälkeen saat lamppusi takaisin kahden kuukauden jälkeen, patterit tosin puuttuvat.

Kun poliisipäällikkö pyysi resortin omistajan vesiskootteria lainaan, ei pomo ehkä tiennyt saavansa menopelinsä takaisin seitsemän kuukauden jälkeen.

Tulevissa häissä ei varmasti tarvitse huolehtia vanhasta perinteestä ”jotain lainattua”. Jokaisella vieraalla on mukana jotain minulta lainattua.

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Matkat