Singaporen iPhone-punkkarit

singapore.jpg

Koulut ja kokeet Thaimaassa ovat ohi! Ja tämä tuore itsestään ylpeä sukelluskouluttaja vaihtoi maisemaa ja hyppäsi pikkusaarelta Singaporen humuun. Paikka on minulle tuttu entuudestaan, sillä opiskelin siellä muutama vuosi sitten ja tämän jälkeen vieraillut tuossa niin rakkaassa kaupungissa useita kertoja.

Singaporessa majailen lähes joka kerta paikallisen ystäväni luona. Tutustuimme vuonna 2004, kun miekkonen oli soittamassa bändinsä kanssa didgeridoota ja rumpuja Orchard Road -ostoskadulla shoppailijoiden iloksi. Nykyään Mr. H toimii jonkinlaisena liikennevalojenkorjausryhmän projektinvetäjänä ja ajelee ympäri suurkaupunkia hassulla pikkuautollaan korjailemassa rikkinäisiä valoja. Mutta musiikki on lähellä hänen sydäntään edelleen.

Iltapäivisin Mr. H opettaa nuoria soittamaan didgeridoota ja illalla hän treenaa muiden bändiensä kanssa. Tällä kertaa vuorossa oli punk-bändi, jonka harjoituksiin pääsin kurkkaamaan. Kaikki ovat ajelleet tukkansa lyhyeksi ja jokaisella oli asiaankuuluvat maiharit jalassaan. Singaporen 30 asteen lämpötilaa uhmaten bändiläiset olivat pukeutuneet nahkatakkeihin niitteineen.

Harjoitusten jälkeen menimme yhdessä haukkaamaan iltapalaa ja nauttimaan muutaman pussikaljan Singaporen kaduilla. Sinagporessa ei rettelöidä, ja sen tietävät myös punkkarit. Tyhjät kaljapullot kerätään roskikseen, maahan salakuljetetut savukkeet ovat hatun alla piilossa ettei vain kukaan näe. Siis ihan tavalliset punaiset mallut, ei mitkään höpöhöpösätkät. Kusella Singaporen punkkari käy ehkä pimeällä kujalla, mikäli bajamajaa ei ole lähettyvillä.

Kun Singaporen punk-jäbät suunnittelevat vallankumousta, muistavat he kuitenkin leipaista samalla donitsit iPhonen Bakery Story -pelissä.

Kun miehet ilmaisevat pettymyksensä valtion johtoon, mainitsen Singaporen meiningin olevan kuin Orwellin Big Brotherista, mutta vertaukseni ei uppoa lainkaan. Heidän mielestään on kummallista, että vertaan koko heidän kotimaataan tosi-tv-sarjaan. Yritin selittää kirjasta 1984, mutta kukaan niittihemmoista ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta opuksesta. Päätimme siis siirtyä muihin puheenaiheisiin.

Hei muuten, tapasin Singaporessa miles to go before i sleep -palstan Heidin! Näin Lily yhdistää matkalaisia <3

 

Nyt…

…rakastan

1. Suurkaupungin humua

2. Singaporen ravintolatarjontaa

3. Uusia ystäviä

 

…en rakasta

1. Liikaa holhoamista

2. Sitä, että Singaporesta löytyy kaikkea muuta paitsi vappuhuiskia

3. Sitä, että kaikki kaverit on just nyt kaivarissa ihanalla vappupiknikillä ja mä en pääse mukaan

 

Suhteet Oma elämä Matkat

Paluu koulunpenkille

songran.jpgThaimaan kauniit paratiisirannat, ihmiset nauttivat auringosta ja iltapäivädrinkeistä varjojen alla. Yksi lukee kirjaa riippumatossa, toinen nauttii banaanipannukakkuja ja mangoshakea aamiaiseksi. Mutta en minä.

Minä olen tullut Thaimaahan opiskelemaan. Päivät kuluvat kylmässä luokkahuoneessa fysiikan tai fysiologian parissa taskulaskin kourassa. Välillä valmistellaan esitelmiä tai istutaan uima-altaan pohjalla värjäämässä hiuksia vihreäksi. Ja jos pääsemme veneelle, tapahtuvat sukellukset hiekkapohjalla sataman lähistöllä maskinpoiston demonstraatiota harjoitellessa. Kaiken lisäksi maksan itseni kipeäksi tämän vuoksi!

Edellisen kerran istuin koulunpenkillä maaliskuussa 2005 Singaporen elokuva- ja tv-koulussa. Kun öhöm tammikuussa 2007 sain vihdoin lopputyön palautettua ja kädessäni oli tutkintotodistus, lupasin itselleni, ettei minun tarvitsisi enää vääntää esitelmiä ja kotiläksyjä. Toisin kuitenkin kävi, ja nyt huomaan jälleen kädet täristen pitäväni esitelmää pelastussukelluskurssin panikoivan sukeltajan käyttäytymistavoista tiukalle PADI-raadille, joilta ei jää yksikään esitelmäni puute huomioimatta.

En olisi ikinä kuvitellut, että minusta tulisi jonain päivänä opettaja. Tai no kouluttaja, sukelluskouluttaja, joka opettaa ihmisiä sukeltamaan – turvallisesti. Mikään laki ei estä ketä tahansa nappaamasta sukelluslaitteita selkäänsä ja menemästä sadan metrin syvyyteen kokeilemaan rajojaan. Mutta kukaan ei sinua suostu meren keskelle viemään, ellet ole ensin suorittanut sukelluskurssia. Ja hetken päästä minä olen yksi niistä onnekkaista, jotka saavat viedä uteliaita ihmisiä tutkimaan merenalaista maailmaa ensimmäisen kerran elämässään. Nyt täytyy vain keskittyä, että läpäisen loppukokeet ja pääsen tekemään jotain sellaista, mitä olen aina halunnut. Uskomatonta, mutta todellakin nautin opettamisesta.

Pari päivää sitten Thaimaassa vietettiin uutta vuotta, ja jostain hieman epäselvästä syystä uusi vuosi pitää aloittaa puhtaana, joten ei muuta kuin vesipyssyt kouraan ja jengiä kylvettämään. Joka ikinen kadulle uskaltautunut turisti tai paikallinen huomasi muutaman minuutin päästä olevansa läpimärkä. Lapset ja lapsenmieliset pitivät hauskaa sydämensä kyllyydestä vesipyssyjen ja ämpäreiden kanssa. Me luokkatovereinemme istuttiin luentosalissa lähes koko päivä, mutta onneksi iltapäivällä opettaja antoi armon käydä oikeudesta ja päästi meidätkin temmeltämään vesisammioiden äärelle. Ilta vesi-ilmapallojen kanssa oli juuri sitä, mitä kaipasin tiukkojen koulupäivien keskelle. 🙂

 

NYT…

…rakastan

1. Thaimaalaista ruokaa

2. Aurinkoa (koska täällä oli ne kamalat tulvat ihan hetki sitten)

3. Opettamista

 

…en rakasta

1. Kotiläksyjä

2. Aikaisia aamuja

3. Painetta arvosanoista

Suhteet Oma elämä Matkat Opiskelu