Matka Kapkapunkiin tuoreen kihlattuni kanssa megalomaanisen klaanin (=suku) keskelle jatkuu. Seuraavana olivat vuorossa veljen häät, joihin jouduimme tietämättämme best manin ja morsiusneidon rooleihin. Häät eivät kuitenkaan menneet niin kuin Strömsössä.

Koko seremonia oli farssi, osa yritti pidätellä nauruaan, osa ulvoi kyyneleet valuen, morsiuspari mukaan lukien.

Koottuja kommelluksia:

• Ennen seremonian alkua pastorin paperit lensivät tuulen mukana uima-altaaseen

• Morsiamen saattaja, 78-vuotias dementikkomummeli astui hääpuvun helman päälle ja meinasi kaatua yleisön niskaan

• Musiikista vastasi humalainen serkku ja laatu oli sen tasoista, mm. häämarssi alkoi väärään aikaan

• Pastori unohti morsiamen nimen

• Pastori muistutti sulhasta, ettei tämä saisi karata muiden miesten mukaan 😀

• Kynttiläseremonia meni pieleen, koska kynttilät eivät syttyneet tuulen vuoksi, kynttiläseremonian yksi mummo-osapuoli myös varasti oleellisen keskuskynttilän kenenkään huomaamatta

• Virsiä säestänyt hanuristi ei ollut enää tältä vuosituhannelta ja laulut jouduttiin aloittamaan muutamaan kertaan alusta

• Suurin osa vieraista tuli myöhässä

Kerta kaikkiaan onnistuneet häät, kaikilla oli hauskaa, puheet olivat hulvattomia ja pöydät notkuivat ruokaa ja juomaa. Vieraat viihtyivät lämpimässä kesäyössä pihalla ja värivalot loivat puutarhaan upean tunnelman. I LIKE!

NYT…

…rakastan

1. Häitä

2. Naurua

3. Värivaloja lämpimässä yössä

…en rakasta

Tähän ei tällä kertaa mitään, koska häät on ihania.