Paratiisin arkipäivä

Onko elämä päiväntasaajan tuntumassa palmun alla parempaa tai laadukkaampaa kuin napapiirin kupeessa Suomessa? Elämää pienellä saarella rajoittavat ainakin aktiviteettien puute ja päivien samankaltaisuus, mutta en silti vaihtaisi päiviä turkoosissa meressä ja polttavassa auringossa pureviin pakkasiin ja kaupunkimaisemaan. Ainakaan vielä.

Mitä sitten teen täällä päivät? Tarkastellaanpas hieman päivittäistä aikatauluani.

Aamulla seitsemän aikaan herään joko undulaatin pulputukseen, kissojen kiehnäämiseen, herätyskelloon tai siihen, että majoituksen genereaattorista on loppunut löpö ja tuuletin on lakannut puhaltamassa ja hiki alkaa puskea huokosista ihoa viilentämään. Käppäilen paljain varpain muutaman sadan metrin matkan sukelluskeskukselle ja tarkistan taululta päivän sukellusaikataulun. Pakkaan sukelluskamat sukellusoppaiden ja -kouluttajien kanssa laatikoihin ja kannan laatikot veneille.

Kahdeksan aikaan kipaisen aamiaisen pariin, aamupalaksi nappaan grillatun voileivän ja hedelmiä kahvin kanssa. Ennen imaisin aamulla myös pienen banaanipannukakun mutta muutaman viikon jälkeen pannarit eivät oikein enää aamulla maistuneet. Joskus kiireessä pakkaan leivät mukaan veneeseen, mutta silloin mukana täytyy olla myös lahjuksia venekapteeneille, jotka muuten hamuavat leivät veneessä.

Matka kohti riuttoja alkaa puolen yhdeksän maissa. Aamupäivän aikana sukellan pari kertaa ja ihailen vedenalaisen maailman ihmeitä tai istun hiekkapohjalla sukellusoppilaiden kanssa. Iltapäivällä sukellusten jälkeen yhden maissa kaikki sukelluskamat pestään ja on lounaan aika. Lounaaksi on tarjolla riisiä, vihanneksia, kalaa, tofua sekä sambalia, indonesialaista chilikastiketta. Jälkiruuaksi banaaneja tai käärmehedelmiä.

Lounaan jälkeen otan päiväunet, opiskelen Bahasa Indonesiaa tai luen kirjaa, tällä hetkellä Kathryn Bonellan Hotel Kerobokan -teosta Balin kuuluisasta vankilasta. Suosittelen. Sitten leikin vähän kissojen kanssa ja suuntaan viiden maissa takaisin sukelluskoululle joko seuraamaan sukellusoppilaiden koulutusta tai istun rantabaariin muutamalle oluelle. Aurinko laskee puoli seitsemän aikaan, jolloin suurin osa sukeltajista saapuu baariin kulauttamaan kurkkuunsa muutaman viilentävän. Ilta kuluu jutellessa eri kansallisuuksien kanssa ja joskus yltyy juhlintaan saakka. Päivällisen jälkeen joko hiippailen kotiin katsomaan elokuvan tai tv-sarjoja, viimeisimpänä seuraan Dexteriä, ihan koukussa.

Viimeistään puolelta öin menen nukkumaan ja seuraavana aamuna homma alkaa alusta. Vapaapäivinä teen kävelyretkiä saarella tai lähden veneellä mantereella kaupunkiin tekemään ostoksia tai vain syömään jäätelöä. Saarella ei ole kaupan kauppaa, onneksi yksi naapuriresortti myy sipsejä suolanhimoisille.

Päivät kuluu huomaamatta. Hiki virtaa lähes koko ajan. Paitsi vedessä, jonka lämpötila on 29 astetta. Uutena harrastuksena olen aloittanut vedenalaisen kuvaamisen sekä videoiden editoimisen. Niin tosiaan, tietokone toimii taas! Sen piti vain tottua ilmastoon.

Mitä kaipaan täällä enemmän kuin mitään muuta, ovat ystävät kotona Suomessa. Ja sunnuntaibrunsseja, sushi-iltapäiviä, elokuvateatteria, kylmää valkoviiniä ja fetasalaattia.

 

NYT…

…rakastan

1. Sukeltamista

2. Kylmää olutta rantabaarissa

3. Uutta kameraani

 

…en rakasta

1. Sitä, että joku paskiainen ampui yhtä kissaani ilmakiväärillä

2. Ystävien ikävää

3. Sitä, että lähes kaikki vedenalaiset valokuvani ovat sinisiä