Tien päällä

Nyt kun olemme päässeet turvallisesti perille tänne Costa Blancan lämpöön ja kotiutuneet ehtineet jonkin aikaa kotiutua, on hyvä hetki taas päivittää kuulumisia. Matkamme tänne alkoi siis sunnuntaina 30.9 kun suuntasimme aamulla Volvon keulan Eckerölinen lautalle kohti Tallinnaa. Lauttamatka osoittautuikin matkamme raskaimmaksi etapiksi, sillä merenkäynti Suomenlahdella oli niin kova, että mieheni Villen täytyi käydä useampaan otteeseen tutkimassa miesten wc:n vessanpönttöä lähietäisyydeltä. Eikä itsellenikään olisi kyllä aamiaisbuffetti laivalla maistunut. Onneksi tuo Suomenlahden ylitys oli melko pieni osa matkastamme. Maihin päästiin, mutta samana päivänä meitä odotti vielä reilu 600 kilometriä ajoa halki Viron, Latvian ja Liettuan aina Puolan Suwalkiin asti. Vaikka kilometrejä ei ollut paljon enempää kuin Oulusta Helsinkiin, olimme perillä Suwalkissa vasta illalla puoli yhdeksän aikaan. Baltian maissa nopeusrajoitukset eivät nousseet yli 90km/h, joten ajomatka kesti Tallinnasta Suwalkiin muutaman pysähdyksen kanssa yhdeksän tuntia. Matka sujui silti hyvin ja turvallisesti ilman suurempia ongelmia, vaikka Baltian maiden liikenteestä varoitellaankin paljon.

 Alun perin tarkoituksemme oli yöpyä matkan aikana teltassa, mutta mukavuus kuitenkin voitti. Varasimme Booking.com-sivuston kautta jokaiseksi yöksi edulliset hotellit. Varsinkin Puolassa yöpyminen oli halpaa, hieman yli 20e/yö. Tämä olikin jaksamisemme kannalta erittäin hyvä päätös, sillä sen jälkeen kun on ensin istunut koko päivän autossa, on mukava päästä käymään suihkussa ja nukkumaan oikeaan sänkyyn.                                                                                            

Toinen ajopäivämme vei Puolan läpi Suwalkista aina Saksan ja Puolan rajalle Bolestawieciin. Päätimme tällöin yöpyä vielä Puolan puolella, sillä hotellit Puolassa olivat huomattavasti edullisempia kuin Saksassa. Kolmantena päivänä ajoimme Saksan läpi Freiburgiin lähelle Ranskan rajaa. Saksassa tiet ovat kyllä hyvässä kunnossa ja niistä pidetään huolta, mutta ei siellä niin hyvä ollut ajaa kuin ennakkoon olimme kuulleet. Vaikka koko matka Saksan halki kulkikin moottoriteitä pitkin, kesti ajomatkamme kolme tuntia odotettua kauemmin. Syynä tähän olivat liikenneruuhkat, joita aiheuttivat lukemattomat tietyömaat.                                                                          

Neljäs ajopäivä vei meidät Ranskan läpi aina Espanjan rajan yli Figuerekseen asti. Tänä päivänä ajomatka oli pisin (yli 900km), mutta Ranskan moottoriteillä liikennekin oli erittäin sujuvaa ja matka taittui nopeasti. Ranskassa moottoriteillä ajaminen on kuitenkin maksullista, ja vieläpä melko kallista. Tietullit yksistään maksoivat Ranskassa yli 70euroa.                                                      

Viides ja viimeinen ajopäivä sujuikin sitten kuin siivillä Espanjan moottoriteitä pitkin kun navigaattorin tähtäimessä oli jo määränpää eli Torrevieja. Myös Espanjassa moottoriteillä ajaminen on maksullista, mutta hintaa ei tälle matkalle tullut lähimainkaan niin paljoa kuin Ranskassa. Espanjassa euroja tiehallinnolle meni tuona päivänä reilut 40. Pääsimmekin perille määränpäähämme jo ennen kello neljää iltapäivällä.                                                                                                     

Kokonaisuudessaan matka oli meille kaikille raskas, enkä ihan heti lähtisi ajamaan sitä uudestaan. Jopa koirat alkoivat viimeisinä päivinä olla malttamattomia, eikä Pihla-porokoiramme enää meinannut pysyä takakontissa omalla tontillaan. Jouduimme tilkitsemään verkkoaidan raot Villen kengännauhalla, sillä Pihlan ei ollut kovin turvallista antaa matkustaa kaikkien matkalaukkujen päällä takapenkillä kuskin niskan takana.                                                            

Ehdimme kuitenkin nähdä matkan aikana paljon hienoja maisemia ja erilaisia eläimiä. Parhaiten mieleen jäivät Saksan pienet ja kauniit kylät sekä Puolan kumpuilevat pellot ja kaunis maaseutu hevosineen, lampaineen ja lehmineen. Takaisintulomatkalla ajattelimmekin, että voisimme viipyä pitempään noissa edellä mainituissa maissa. Näin matkanteko ei kävisi turhan raskaaksi.                                                                                                                                                              

44370848_2262880993957981_2090607955899580416_n.jpg

44377794_1751570094940668_1012804377032785920_n.jpg

44515324_342078076555921_2795427400731590656_n.jpg

Elämä täällä Espanjassa on lähtenyt käyntiin mukavasti. Ensimmäisinä päivinä liityimme Costa Blancan Suomi-seuraan ja ilmoittauduimme espanjankielen kurssille. Ostimme myös kuntosalikortit ja polkupyörät. Treenaaminen onkin lähtenyt mukavasti käyntiin, sillä täällä salilla käynti ei jää välistä ainakaan ajanpuutteen vuoksi. Koiratkin ovat kotiutuneet hyvin. Olemme löytäneet koirapuiston jossa voi harjoitella agilityä ja tutustuneet lähialueisiin lenkkeillen. Toki Suomesta kaipaa joitakin asioita, kuten omaa kotipihaa, luontoa ja puhtautta, mutta sehän on myös yksi matkamme tarkoituksista. Kotimaataan oppii katsomaan uusin silmin kun siihen ottaa hetkeksi etäisyyttä.       

Suhteet Oma elämä Mieli Matkat