Hyvää ruokaa ja espanjalaista torikulttuuria nauttimassa
Yksi matkamme tarkoituksista oli tutustua kunnolla espanjalaiseen kulttuuriin. Meille iso osa kulttuuria on tietenkin ruoka. Keittiömestarin koulutuksen omaavana Villeä tietenkin kiinnostaa ruoka ammatillisessa mielessä. Hän haluaa tutustua paikallisiin raaka-aineisiin ja siihen, miten niitä voi hyödyntää ja mitä paikalliset niistä laittavat. Itse olen tavallinen kotikokki, enkä siis osaisi valmistaa niitä kaikkia äyriäisiä, simpukoita, tonnikaloja ynnä muita herkkuja joista olen avioliittoomme ansiosta päässyt nauttimaan. Rakastan kuitenkin syömistä ja hyvää ruokaa ja tässä kohtaa jaamme Villen kanssa saman intohimon.
Minun täytyykin myöntää, että olen täällä ollessamme päässyt ruuan laiton suhteen naurettavan helpolla. Olen nimittäin pelannut asiani niin hyvin, että minulla on aina oma kokki mukana. Olenkin miettinyt, osaankohan kotiin palatessa kokata enää edes pravuuriani: makkarakeittoa. Ehkä parantelen kodinhengetärvaimon asemiani ja laitan Villelle joku päivä ruokaa..? Tai sitten pysyttelen vain omalla vahvuusalueellani eli tiskarina.
Raaka-aineiden puolesta Espanja on ruokamatkailijan unelma kohde. Täältä saa kaikista kaupoista tuoreina kaloja, lihoja, äyriäisiä, simpukoita, raaka-makkaroita, juustoja, leikkeleitä sekä kaikkia mahdollisia hedelmiä ja vihanneksia mitä voi kuvitella. Mikä vielä hienompaa, raaka-aineet ovat Suomen hintoihin verrattuna erittäin halpoja. Esimerkiksi kilon tuoreita sinisimpukoita saa usein eurolla. Tonnikala maksaa tuoreena 10-20euroa kilo, kun se Suomessa maksaa melkein neljäkymppiä. Suosikiksemme ovat nousseet erilaiset jättiravut, joiden peräsuolen poistamisessa Ville on jo todellinen taituri. Jostain syystä hän on sanonut, että voi opettaa taidon myös minulle. Olen kuitenkin antanut hänen pitää maineensa talon parhaana peräsuolenpoistajana.
Torreviejan alueella järjestetään lähes päivittäin toreja. Toreilta saa ihan kaikkea, aina elintarvikkeista vaatteisiin, huonekaluihin ja jopa keittiöremontteihin. Täällä voisi viettää vaikka koko päivän. Tunnelma on kuin elokuvista. Väkeä on paljon, myyjät huutelevat tarjouksia ja tarjoavat maistiaisia, asiointi myyjien kanssa on leppoista sanan vaihtoa ja joku myyjä saattaa sujauttaa ostoskassiin myös jotain ylimääräistä kaupanpäällistä. Toreilta löytyy ravintoloita ja kahviloita joihin on mukava istahtaa seuraamaan torin menoa ja nauttimaan vaikka churroja, kuumaa suklaata sekä omaa herkkuani, cafe bombonia, joka on espressokahvia kondensoidun maidon kera.
Löydettyämme torit, emme ole enää ostaneetkaan vihanneksia ja hedelmiä kaupoista. Ne ovat torilla nimittäin suomalaiselle naurettavan halpoja. Kaikki tarvitsemansa vihannekset ja hedelmät saa ostettua suoraan viljelijöiltä 0,50-1,00euron kilohintaan. Kaupanpäälle saa vielä hyvän espanjankielen oppitunnin, kun asioi englanninkieltä taitamattomien espanjalaisten kauppiaiden kanssa.
Olemme löytäneet torilta myös viinin myyjän, joka myy viinejä kuorma-autossa sijaitsevista tynnyreistä. Laatuja on monia, ja useat niistä ovat ainakin minunlaiseni viinitaviksen mieleen. Viinejä saa ensin maistaa, ja sitten valita haluamaansa, jota myyjä sitten laskee tynnyristä muovipulloon. Litrahinta viineillä on keskimäärin 1,70euroa. Vakioasiakkaat hakevat myyjältä viinejä pesemiinsä pulloihin uudestaan ja uudestaan.
Vihanneskojuja sunnuntaisella La Matan maalaistorilla
Churroja, kuumaa suklaata ja kahvia torikahvilassa
Yhden päivä toriostokset
Suomalaisten terveys- ja elintarvikeviranomaisten seulasta nämä espanjalaiset torit eivät varmasti menisi läpi. Myyjillä ei ole kylmäsäilytystiloja, ei edes juustoille, leikkeleille tai kaloille. Kalanhaju ulottuukin kalakojulta pitkälle. Emme myöskään ole nähneet vilaustakaan suojakäsineistä tai käsideseistä kauppiaiden käsitellessä ruokia. Viiniäkään ei Suomessa taitaisi saada myydä suoraan kuorma-auton perästä. Ruokien käsittelyssä olisi varmasti Eviran mielestä myös monia muita puutteita, joita en osaa edes ajatella. Täällä bakteerifobia ei ole onneksi (ainakaan vielä) ehtinyt äityä suomalaisiin mittoihin ja torit kukoistavat. Toisin on Suomessa, jossa ne tuntuvat olevan katoava osa kulttuuriperintöämme. Suomen torit hiljenevät vuosi vuodelta ja suuret super-hypermarketit ottavat vain tukevampaa jalansijaa ja tekevät enemmän rahaa. Senpä vuoksi nämä espanjalaiset torit ovat suomalaiselle näkemisen ja kokemisen arvoisia.