Mitäs nyt?
Opiskelupaikkaa ei sitten napsahtanut tällä kertaa ja nyt pohdinnassa on, että mitäs nyt sitten seuraavaksi tehdään. Kun aloitin kirjoittamaan tänne en miettinyt sen tarkemmin blogin kohtaloa, jos en pääsisikään sisään. Tarvitsin vain kanavan, jossa keskustella ja purkaa tuntoja, kun tutut eivät jaksa kuunnella tai reagoida oikein. Nyt huomaan kaipaavani sitä kanavaa mutta samalla mietityttää haluanko ja jaksanko käydä läpi hakuprosessia. Mitä, jos epäonnistun ensi vuonnakin? Yksityisesti on paljon helpompi epäonnistua ja pystyy aina hieman kaunistelemaan totuutta. Toisaalta taas täältä saamani tuki on ollut korvaamatonta. Ehkä se on riskin arvoista. Eikä kasvottomana voi menettää kasvojaan.
Kommentit (2)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.
Kiitos kannustuksesta 🙂 Olenkin jo aloittanut sanaston opettelemisen askartelemalla joka päivä kaksi termiä lapulle vastauksineen. Avomiehen tehtävänä on kysellä niitä päivittäin ja onnekseni hän on tiukkis. Uskoisin, että tästä on paljon apua, koska sanastot ovat olleet haasteeni. Sinänsä hassua, koska olen kuitenkin aina ollut hyvä Aliaksessa. Tarkoituksena on myös aloittaa kertaaminen jo syksyn aikana ja oikeasti paneutua siihen miten opin. Kesällä tilanne tuntui lähes ylitsepääsemättömälle, kun maailman suurin luuseri -fiilikset vyöryivät päälleni. Syksy uusine kuvioineen on onneksi ollut aina lempivuodenaikani, joten uskon tämän tästä lähtevän. Pääsykoekirja on kaivettu työpöydälle ja jopa avattu muutamaan otteeseen. Tällä kertaa minä todellakin onnistun.
Valmennuskurssien kenraalikoe olisi varmasti hyvä mutta en tiedä onko minulla varaa osallistua siihen. Onneksi kevääseen on kuitenkin vielä aikaa ja tilanteet voivat muuttua.
Hirveästi tsemppiä sinullekin lukemiseen!
Älä välitä vaan yritä lujasti uudestaan jos sosiologia on todella se sun juttu. Itse yrittänyt jo kolmasti yliopistoon enkä ole päässyt. Nyt aloitin lukemaan jo kesällä jotta saan koekirjat päähäni varmemmin kevääksi. Voisi olla hyvä idea sullekin? Lukea oikeasti hyvällä aikataululla, koekirjat on raskaita ja ihminen muistaa lukemastaan vain n. 20% joten kertaus on tärkeää. Muista että jotkut hakevat todella monta kertaa ennen kuin tärppää. Nyt koetilannekin on kuitenkin taas hiukan tutumpi. Kannattaa harkita myös kenraalipääsykokeeseen menoa, monet valmennuskursseja tarjoavat myyvät niitä erikseen. Itse aijon sen avulla ensivuonna vähentää koetilanteen jännitystä. Jatka vaan ja yritä uudestaan 🙂