Mitäs nyt?

Opiskelupaikkaa ei sitten napsahtanut tällä kertaa ja nyt pohdinnassa on, että mitäs nyt sitten seuraavaksi tehdään. Kun aloitin kirjoittamaan tänne en miettinyt sen tarkemmin blogin kohtaloa, jos en pääsisikään sisään. Tarvitsin vain kanavan, jossa keskustella ja purkaa tuntoja, kun tutut eivät jaksa kuunnella tai reagoida oikein. Nyt huomaan kaipaavani sitä kanavaa mutta samalla mietityttää haluanko ja jaksanko käydä läpi hakuprosessia. Mitä, jos epäonnistun ensi vuonnakin? Yksityisesti on paljon helpompi epäonnistua ja pystyy aina hieman kaunistelemaan totuutta. Toisaalta taas täältä saamani tuki on ollut korvaamatonta. Ehkä se on riskin arvoista. Eikä kasvottomana voi menettää kasvojaan.