Älä lopeta ajattelemista.

Juuri nyt tekisi mieli vain huutaa ja kiljua. Sen sijaan kävelen levottamana huoneesta toiseen, istun tuolille pääsykoekirjan eteen, vain noustakseni hetken päästä uudelleen. Olo on samaan aikaan hirveän innostunut ja samalla pelokas. Kaverilta kuulin, että yliopistolla on viime viikkoina ollut samanlaisia levottomia haahuilijoita, jotka näyttävät sekoavan minä hetkenä hyvänsä. Ensi tiistaina minäkin olen siellä haahuilemassa. Istun varmaan portaikossa ja koitan hengitellä rauhassa. Mietin pitäisikö kaivaa kirja vielä esiin ja selata sitä vai tarkistaa onko kaikki tärkeä mukana. Käydä ehkä varmuuden vuoksi vessassa, jossa on hirvittävät jonot ulos asti? Sali on onneksi tuttu. Ei siis ole pelkoa eksymisestä mutta itse sali ei lukeudu suosikkeihini. Kovat pitkät penkit ja pöytä hieman liian kaukana, jotta sillä olisi mukava kirjoittaa. 

Kertaaminen on jäänyt vähälle. Osittain levottomuuden takia. Osittain siksi, että on ahdistavan kuuma ja tekisi mieli olla parvekkeella kastelemassa kukkia. Osittain myös siksi, että pääsykoekirja on alkanut ärsyttämään. Ärsyttäviä sanavalintoja, kalkyloida ja niin edelleen. Argh. Omat muistiinpanotkin ovat paisuneet kuin pannukakku.

Tiistaille on luvattu 27 astetta lämmintä. Tulee haastavaa pukeutumisen suhteen, sillä saleissa usein vetää, jolloin neule on mukava vetää niskaan. Okei, nyt jännittää jo ihan liikaa. En edes tiedä osaanko mitään. Äiti rohkaisi sanomalla, että välillä on hyvä pitää taukoa lukemisesta, kunhan ei lopeta ajattelemista. Pakko tarkistaa parit käsitteet vielä ruuanlaiton lomassa.