Hakuahdistus.

Korkeakouluhaku avautui tänään. Olen odottanut tätä päivää mutta nyt, kun se vihdoin on täällä tunnenkin pakokauhua. En ole oikeastaan edennyt lukemisessani yhtään. Sain sentään päätettyä, etten hae kuitenkaan muualle kuin Helsinkiin. Muualle olisi kyllä helpompi päästä mutta en halua jättää elämääni täällä. Ajatus siitä, että ystäväni ja poikaystäväni näkisivät toisiaan enemmän kuin minä heitä tuntuu ahdistavalta varsinkin, kun siinä ajatuksessa minä istuisin yksin satojen kilometrien päässä. Valintoja, sitähän elämä on.

Päässä risteilee tällä hetkellä niin monta ajatusta, että on vaikeaa päättää mihin niistä tarttuisi ja kirjottaisi ylös. Ehkä silloin ei pitäisi kirjoittaa yhtään mitään. Sen sijaan voisin mennä tuijottelemaan, josko jääkaappiin ilmestyisi itsestään ruokaa tai josko sen pääsykoekirjan vaikka päällystäisi.