Miksi kirjastoissa ei voi lukea.
Aurinkoinen torstai innosti lukemaan pääsykoekirjaakin mutta samalla se herätti levottomuutta. Meidän asunnon ainoa varjoisa nurkka, joka ei ole eteinen tai vessa, on pyhitetty avomiehen tietokoneelle. Kun kaikkiin asunnon hyviin lukunurkkauksiin paahtaa aurinko ja asunnon lämpötila nousee lähelle 27 astetta, ei lukeminen oikein maistu tai ainakin paikkaa pitää vaihtaa koko ajan. Asunnon täysi pimentäminen taas tuntuu tyhmälle, kun kerrankin voi olla kotona ilman valoja. Ja kyllähän se aurinko muutenkin piristää. Lukeminen kuitenkin tyssäsi tuona kauniina torstaina siihen, että päätin mennä lukemaan sinne varjoisaan tietokonenurkkaan. Ja onnistuin sitten hajoittamaan osan pöytää. Onneksi mitään ei oikeasti hajonnut mutta loppupäivä kuluikin siivoamisessa ja siinä vaiheessa hikoilutti muukin kuin sisälämpötila.
Mies kumminkin vain nauroi ja hyvä niin, mutta esitti kumminkin samalla hyvän kysymyksen. Jos kotona ei ole hyvät lukuolosuhteet, niin miksi en kävele lukemaan kirjastoon, joka kumminkin näkyy asunnon ikkunasta. Hyvä kysymys ja mietinkin siihen viikonlopun yli vastausta. En siis pidä kirjastossa lukemisesta, koska:
- kirjastossa ei ole koskaan oikeasti lukurauhaa. Meidän lähikirjastossa lukupaikkoihin kuuluu tulostimien ruksutus tai sitten ne ovat lehtien lukusaleja, joissa porukka vaihtuu koko ajan.
- kirjastossa viereen sattuu aina se tyyppi jolla on joko yskä, nuha, hikka tai pakkomielle heiluttaa jalkaa lukiessa. Ihan tajuttoman ärsyttävää. Vaihtoehtoisesti se vieressä oleva tyyppi voi myös käyttää kännykkäänsä kokoajan, rapistelee, jauhaa purkkaa maiskuttaen tai ihan vain haista pahalle.
- kirjastossa tulee aina nälkä tai vessahätä. Oikeasti sitä laittautuu siihen paikalleen hiljaa ja alkaa lukemaan. Sitten iskee vessahätä, vaikka juuri olisikin käynyt ennen siihen istahtamistaan. Kotona se hätä ei ikinä iske niin nopeasti edellisen käynnin jälkeen. Sen toisen vessakäynnin jälkeen iskeekin nälkä ja maha murisee niin, että se kuuluu toiseen päähän kirjastoa. Sitten pitääkin rapistella eväitä, vaikka tajuaakin olevansa se rasittava tyyppi, josta itse juuri ärsyyntyi. Tämän jälkeen alkaa tietysti ramaisemaan (koitapa haukotella ääneti), eikä kahvia ole lähellä. Tietysti, jos juo kahvia, niin sitten on taas vessahätä…
- kirjastossa keskittyy oman lukemisensa sijaan enemmän siihen mitä ne toiset tekee ja kuinka ärsyttäviä ne ovat.
- kirjastoissa on aina väärät vaatteet päällä, eikä sinne kehtaa mennä niissä mukavissa mutta kulahtaneissa pieruverkkareissa. Sitä päätyy sitten laittamaan joko vaatteet, joissa on liian kuuma, liian kylmä tai ne painavat ja puristavat jostain.
- kirjastossa taukojen pitäminen on haastavampaa. Jos luen tunnin ja haluan pitää seuraavaksi noin 20 minuutin tauon, niin sen mitoittaminen Californicationin jaksolla on haastavaa. Hyvä, että kehtaan katsoa sitä kotona. Lisäksi kirjastossa ei voi askerralla sen aikaa keittokirjaa tai lakata varpaankynsiä. Hmmm, mitäköhän sillä lukutauolla voi oikein tehdä kirjastossa? Hakea kahvia?
- kirjastossa ei ikinä tiedä voiko muihin lukijoihin luottaa. Jos minulla on puoliomaisuutta mukana repussa ja/tai levitettynä ympäri lukunurkkausta, niin uskallanko oikeasti jättää se siihen vessakäynnin tai kahvin hakureissun ajaksi. Pakkaaminenkin sitä varten tuntuu tyhmälle. Ehkä pitää hankkia termari ja vaippa.
- kirjastoissa on aina ne parhaat paikat varattu. Ehkä sen takia joudun niiden nenää kaivavien jalan vispaajien viereen, koska en jaksa olla jonottamassa hyvää paikkaa heti aamulla, kun kirjaston ovet avautuvat. Kaisatalon kirjastossa pöytäpaikat menevät yleensä nopsaan, ellei suostu istumaan kiinni toisen muistiinpanoissa, mikä ainakin minusta on vähän ahdistavaa. Minun saapuessa paikalle jäljellä on usein joko mukavia nojatuoleja tai ihania keinutuoleja. Niiden huono puoli tosin on se, että niihin meinaa nukahtaa aivan liian helposti, eikä niissä kirjoiteta sanaakaan ylös.
Ehkä otan seuraavaksi lukemisen välttelyprojektiksi siivoamisen ja rymsteerauksen. Tarvitsen ehdottomasti kivan lukunurkkauksen kotoa ja jostain muualta kuin makuuhuoneesta, jossa lämpötilojen odotetaan pian nousevan trooppisiin lukemiin. Eipähän ainakaan tule vahingossa opiskeltua. Vai pärjäisikö siellä kirjastossa jotenkin, kun ryhmätyötilojaan ei saa yksin ja niissäkin aina vetää.